Oulu EU:ssa valmisteilla oleva päästökauppadirektiivi asettaa energiantuottajat ja teollisuuden heti ydinvoimalaratkaisun jälkeen toisen suurkoitoksen eteen. Ohjeistuksen, jota käsitellään juuri EU-parlamentissa, odotetaan suitsivan jatkuvasti lisääntyneitä hiilidioksidipäästöjä. Suomessa sähkönhinnan pelätään tuplaantuvan.
On kaksi päästökauppa-asiaa, joista toinen on huono ja toinen voi olla hyvä asia, Metsäteollisuuden ympäristöyksikön johtaja Pertti Laine sanoo.
Meidän mielestä pelkästään EU-alueelle rajoittuva, pakollinen, jo 2005 alkava päästökauppa ei ole hyvä asia. Sen sijaan 2008 koko YK:n ja Kioton pöytäkirjan alueella alkava mahdollinen globaali päästökauppa voi olla hyvä asia.
Vielä epäselvempi asia on Laineen mukaan päästökaupan vaikutus sähkön hintaan. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ennakoidaan markkinahinnan nousua.
Näyttää siltä, että päästöoikeuden hinta siirtyisi suoraan markkinasähkön lisähinnaksi, joka vaikuttaisi hyvinkin isosti.
Sellainen uhka on, että se pahimmillaan kaksinkertaistuisi, Laine sanoo. Kustannusnousu olisi EU:n alueella se, mitä tapahtuisi. Se lähinnä siirtäisi hiilidioksidipäästöjä EU:n sisällä, se ei niitä vähentäisi.
Yhtenä riskinä hän pitää päästöoikeuksien alkujakoa. Millä tavalla energiankäyttäjät ja
-tuottajat saavat päästöoikeuksia: on ollut koko ajan sellaisia ehdotuksia , että niitä pitää huutokaupalla ostaa.
Suomessa direktiivin piiriin pyritään vetämään 60 prosenttia hiilidioksidilähteistä. Esimerkiksi Ranskassa osuus jää vain puoleen tästä.
Tämä rankaisisi Suomea enemmän kuin muita, Laine painottaa.
Epäselvä tilanne
Toppilan lämpövoimala Oulussa on hiilidioksidin osalta Suomen suurimpia yksittäisiä päästölähteitä, joten se joutuu joka tapauksessa vielä kovaan kansalliseen kilpaan päästölupia jaettaessa.
Tilanne on epäselvä, toteaa myös Toppilan voimalan johtaja Risto Kantola.
Varmaa on vain se, että päästökauppadirektiivistä muotoillaan keskeinen ohjailukeino päästöille. Silti EU ajaa rinnalla edelleen myös hiilidioksidiveroa.
Sähkön ja lämmön yhteistuotannon olisi Kantolan mielestä oltava jatkossakin vapaa päästökiintiöistä. Tämä tarkoittaisi sitä, että energialaitoksen hiilidioksidipäästöistä korkeintaan kolmasosa, vain niin sanottu lauhdesähkö, saisi joutua sertifikaattikaupan piiriin. Riskin alle, Kantola kaavailee.
Kantolasta on selvää, että pohjoisen erittäin energiaintensiivinen teollisuus, niin paperi- kuin teräsalakin, joutuvat vielä välikäteen. Tämä heikentäisi teollisuuden kilpailukykyä sekä tilaisuutta lisätä volyymejä.
Kantolan mukaan teollisuuden tulevaisuuden suunnitelmia haittaa jo nyt se, ettei sähkön hintakehitystä osata arvata.
Miljoona hiilidioksiditonnia
Viime vuonna Toppilan lämpövoimalan tuotanto nousi peräti 35 prosentilla. Hinta oli sopivan korkealla ja kaikki kapasiteetit olivat käytössä.
Turpeen rinnalla poltettiin puuta viidennes, ennätysmäärä. Tavoitteena tosin pidettäisiin vallan kolmannesta. Mutta puu on viime aikojen notkahduksen myötä käynyt vähiin.
Puun ohella turvetta paikkaisi jätteenpoltto. Paras vaihtoehto mahdolliselle polttolaitokselle olisi Kantolasta Kemiran tontti.
Siellä on sama infra kuin meillä.
Turve on hiilidioksidipäästömielessä huono, Kantola myöntää ja toivookin jatkossa kansallisen energiamuodon tueksi lieventävää matematiikkaa.
Turve voitaisiin esimerkiksi luokittaa fossiilisesta hitaasti uusiutuvaksi energiamuodoksi. Mutta tätä varten tarvittaisiin Helsingistä kunnon lobbausapua. Suomi on kuitenkin Brysselissä turpeineen harvinaisen yksin.
Turve on marginaali polttoaine, Kantola tietää.
En ole kovin optimistinen.
Lieventäviä tekijöitä odotetaan myös vasta alkaneelta tutkimukselta, jossa selvitetään ensi kertaa turpeen laajempia yhteyksiä luonnossa.
Toistaiseksi ei tiedetä tarkkaan esimerkiksi sitä, miten suot sitovat hiilidioksidia. Puu taas saa juuri sitomiskyvystään lisäpisteitä hiilidioksiditaseeseensa.