EU etenee Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämisessä. Venäjän asenne haittaa kuitenkin koko kasvihuonekaasuja koskevan sopimuksen voimaantuloa.
Italian pääministerin Silvio Berlusconin oudot puheet nousivat pääosaan europarlamenttia koskeneissa uutisissa viime viikolla. Samaan aikaan parlamentti teki kuitenkin kauaskantoisia päätöksiä. Se hyväksyi direktiivin, joka säätelee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa.
Unioni tekee näin voitavansa saattaakseen Kioton sopimuksen velvoitteet käytäntöön. Samaan aikaan koko sopimuksen kansainvälisen voimaantulon kohtalo on yhä mitä suurimmassa määrin auki. Avaimet siihen ovat Moskovan käsissä.
Sopimuksen voimaantulo edellyttää, että sen ovat ratifioineet maat, jotka edustavat 55 prosenttia vuoden 1990 kasvihuonekaasujen päästötasosta. Yhdysvallat ja Australia ovat päättäneet jättäytyä pois sopimuksesta. Muut teollisuusmaat ovat mukana, paitsi Venäjä, joka yhä panttaa päätöstään. Ilman Venäjän ratifiointia Kioton sopimus ei tule voimaan.
Venäjä on päässyt jahkailustaan yllättävän vähällä julkisella kritiikillä. Kulissien takana etenkin EU on painostanut Venäjää vahvistamaan sopimuksen. Tällä hetkellä odotukset liittyvät syyskuuhun, jolloin Moskovassa järjestetään laaja kansainvälinen ilmastokonferenssi.
Presidentti Vladimir Putinin hallinnon suunnalta on kantautunut ristiriitaisia viestejä. Niistä voi päätellä, että Venäjän johdossa olisi myös vahvaa halua seurata Yhdysvaltain linjaa ja jättää Kioto väliin. Tämän estämiseksi EU:n pitäisi vedota vahvasti Venäjään.
Jos asia otetaan esiin johtotasolla, niin kuin se pitäisi ottaa, EU:n puheenjohtajamaan edustajana avainrooli on tänä syksynä juuri Silvio Berlusconilla. Europarlamentin keskiviikon huutomyrskyssä tuskin moni ajatteli, että juuri Berlusconi ja hänen poliittinen vihollisensa, komission puheenjohtaja Romani Prodi ovat ne miehet, joiden yhdessä pitäisi taivutella presidentti Putin ajamaan Kioton sopimus läpi Venäjällä.
Tässä tilanteessa kaikkien EU-maiden, myös Suomen, valtiojohdon on paikallaan pitää asiaa esillä kahdenvälisissä kontakteissaan Venäjän kanssa. Kioton sopimuksen jääminen tulematta voimaan olisi tyrmäysisku koko kansainväliselle ilmastoyhteistyölle.
Mutta voimassa tai ei, EU on aivan oikein ottanut veturin roolin ja käyttäytyy Kioton sopimuksen velvoitteiden mukaan. Päästökauppa on yksi osa sitä.
Päästökaupassa on kysymys hyvin monimutkaisesta järjestelystä, jonka lopullinen luonne nähdään vasta ajan kanssa. Eri mailla on tietyt päästörajat, joiden sisällä päästöoikeuksia voidaan jakaa eri teollisuuslaitoksille. Vuoden 2005 alusta näillä oikeuksilla voidaan käydä kauppaa.
Suomessa on oltu huolissaan päästökaupan kiintiöistä ja riittävistä oikeuksista. Direktiivin ensimmäisten luonnosten myötä huoleen olikin aihetta. Nyt kuitenkin yksimielisesti hyväksytty ehdotus antaa riittävän toimivan pohjan jatkaa. Kyseessä on täysin uusi asia, jonka merkittävyyttä on vielä vaikea hahmottaa. Todennäköistä on, että päästökaupasta tulee varsin suuri tekijä eurooppalaisessa talous- ja ympäristöpolitiikassa.
Nyt on päästy liikkeelle EU:n sisäisessä päästökaupassa. Järjestelyyn sisältyy myös kiintiökauppamekanismi, joka voisi lisätä suuresti teollisuusmaiden kiinnostusta kehitysyhteistyöhön. Tämä sen paremmin kuin Venäjää koskeva päästökauppa - joka toisi maalle selvää tuloa - ei kuitenkaan pääse alkuun, jos Kioton sopimusta ei vahvisteta. Painetta siihen suuntaan on yhä jatkettava.