EU:n ensi vuoden alusta alkava kasvihuonekaasujen päästökauppa pelottaa suomalaista teollisuutta. Paljon energiaa käyttävät yritykset pelkäävät investointien puolesta. Jos päästöoikeuksien hinta kipuaa korkeuksiin, laajennusinvestointeja ei Suomessa ehkä kannata tehdä.
Voi käydä niinkin, että suomalaiset joutuvat rahoittamaan suomalaisyritysten kilpailijoiden investointeja jossain toisessa EU-maassa.
"Kioton sopimus ja EU:n päästökauppadirektiivi merkitsevät Outokummulle kymmenien miljoonien eurojen nousua sähkön hintaan", kertoo Outokummun teknologiasta ja ympäristöasioista vastaava johtaja Jorma Kemppainen. Hän korostaa, että sähkön hinnan nousun vuoksi Kioton vaikutus on Outokummulle suurempi kuin itse päästöoikeuksien kauppa.
"Päästökauppa-asiassa on hyvin paljon epävarmuustekijöitä, jolloin tarkkojen lukujen esittäminen on hyvin vaikeaa ja eikä siinä ole järkeäkään. Päästöjen alkujaosta yrityksille ei ole vielä tietoa, sillä meillä on vain kauppa- ja teollisuusministeriön antamat laskentakaavat."
Jorma Kemppainen ei uskalla arvioida, kestävätkö ministeriön kaavat myös komission tarkastelun Brysselissä.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) julkisti maaliskuun alussa Suomen ehdotuksen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien jakosuunnitelmaksi vuosille 2005-2007
Pekkarinen myönsi, että päästökaupalla on myös kielteisiä vaikutuksia Suomen teollisuuteen eli sähkön hinta nousee reippaasti. Myönteistä on, että ilmakehän liiallista lämpenemistä jarrutetaan vähentämällä päästöjä, erityisesti hiilidioksidipäästöjä.
Torniossa tarvitaan
valtavasti sähköä
Kemppainen kertoo, että Outokumpu-konserni kuluttaa vuodessa noin viisi terawattituntia sähköä. Yksistään Tornion jaloterästehtaalla tarvitaan laajennuksen jälkeen sähköä yli kaksi terawattituntia. Määrällä lämmittäisi vuoden ajan 100 000 omakotitaloa.
Suomen koko sähkönkulutus on yhteensä noin 75 terawattituntia vuodessa.
"Ferrokromin valmistus tarvitsee paljon sähköä. On arvioitu, että sähkön hinta nousee muutamasta prosentista jopa 40 prosenttiin. Lukujen esittäminen on vaikeaa, mutta iso kustannus siitä tulee", sanoo Kemppainen.
Kemppaisen mukaan tuotannon laajentamista on vaikea suunnitella päästökaupan oloissa, kun kukaan ei vielä tarkkaan tiedä millainen päästökaupasta ja siihen kuuluvasta päästöpörssistä tulee.
"Päästökauppa voi ohjata suomalaisten varoja esimerkiksi Outokummun kilpailijalle Puolassa. Järjestelmä on sellainen, että me maksamme puolalaiselle terästehtaalle, että he ajavat alas vanhaa tuotantokoneistoa, jotta he voivat rakentaa uuden tehtaan pienemmillä hiilidioksidipäästöillä. Onhan se vähän erikoista."
Päästökauppa
heikentää kilpailukykyä
Rautaruukin energia- ja ympäristöjohtaja Kari Norberg sanoo suoraan, että EU:n ei pitäisi lähteä päästökauppaan lainkaan, koska maailman suurin yksittäinen talousmahti Yhdysvallat on jäänyt Kioton sopimuksen ulkopuolelle.
"Valmisteilla oleva päästökauppajärjestelmä heikentää EU.n ja Suomen kilpailukykyä. Ilmaston lämpeneminen ei ole hyvä asia, mutta sen rajoittamiseksi kaikkien maailman maiden pitäisi toimia yhdessä. Se on globaali asia eikä EU voi ryhtyä päästökaupassa yksinään taakankantajaksi", painottaa Norberg.
Norbergin mukaan Rautaruukki näyttäisi saavan ensimmäisellä, vuoteen 2007 ulottuvalla jaksolla tarpeen mukaan päästöoikeuksia. Toinen jakso 2008-2012 on sitten iso kysymysmerkki.
"Kävi miten tahansa, sähkön hinta on alkanut jo nousta. Kun varsinainen, niin sanottu Kioto-kausi alkaa 2008, silloin alkaa tulla kustannuksia myös Rautaruukille. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että 2008 alkava kausi estää kasvua. Jos haluaa kasvaa, pitää ostaa lisää päästöoikeuksia. Yritystoiminnan harjoittaminen kiristyy ja se rajoittaa yritysten kasvua Suomessa."
Norberg esittääkin, että kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa pitäisi toimia samoilla pelisäännöillä koko maailmassa ja samalla tavoin saman kaikissa tehtaissa, esimerkiksi terästehtaissa.
"Silloin suhteelliset kustannukset eivät muuttuisi, kun tiukennukset tulisivat kaikille. Silloin tehtaat voisivat lisätä päästökaupan kustannukset tuotteiden hintoihin. Tällä hetkellä terästeollisuus toimii avoimilla markkinoilla ja tuotteiden hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos toisille tehtaille tulee kustannuksia ja toisille ei, niin silloin kilpailutilanne järkkyy."