Paa­si­lin­nan huumori ei pure vielä Puo­las­sa

Bozena Kojro perusti nelisen vuotta sitten kustantamon, joka on keskittynyt suomalaisen kirjallisuuden puolantamiseen ja kustantamiseen.

"Sydämessäni roihahti halu ryhtyä kääntämään eritoten suomalaisia romaaneja", muistelee Bozena Kojro Helsingin opintoaikojaan.
"Sydämessäni roihahti halu ryhtyä kääntämään eritoten suomalaisia romaaneja", muistelee Bozena Kojro Helsingin opintoaikojaan.

Bozena Kojro perusti nelisen vuotta sitten kustantamon, joka on keskittynyt suomalaisen kirjallisuuden puolantamiseen ja kustantamiseen.

Bozena Kojro aloitti oman kustannustoiminnan, koska puolalaiset kustantajat suhtautuivat varsin penseästi pienen pohjoisen maan kirjailijoiden aikaansaannoksien kääntämiseen.

"Suomalaisessa kirjallisuudessa kukkiva tietynlainen vaatimattomuus, herkkä luontokuvaus, ihmisten perusrehellisyys ja rehevä huumori lumosivat minut", hän paljastaa.

Esimerkiksi Arto Paasilinnan kirjoissa kirjailija rakastaa roolihahmojaan. Hän kuvaa hienolla tavalla heidän välisiään suhteitaan.



Sivukieli roihahti sydämessä


Bozena Kojro valmistui Varsovan yliopistosta 1980-luvulla pääaineenaan unkarin kieli, kirjallisuus ja historia.

Hän innostui sivukielestään suomesta niin paljon, että hakeutui opiskelemaan myöhemmin suomalaista kirjallisuutta Helsingin yliopistoon.

"Sydämessäni roihahti halu ryhtyä kääntämään eritoten suomalaisia romaaneja."

Kojro on hyödyntänyt sujuvaa suomen kieltään työskentelemällä tulkkina, kääntäjänä, oppaana ja jopa radiotoimittajana.

Kojro on kääntänyt muun muassa lukuja Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven Suomen poliittisesta historiasta.

Lisäksi käännöslistalla on Paavo Haavikon runoja, Hannu Mäkelän esseitä ja katkelmia Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanista. Tutuiksi ovat tulleet myös Veijo Meren, Minna Canthin ja Esa Kirkkopellon tekstit.

Bozena Kojro valitsee kirjat ja vastaa niiden kääntämisestä, Anna-tytär huolehtii ulkoasusta.

Kojro-kustantamo on julkaissut tähän mennessä puolaksi neljä suomalaista kirjaa: Annika Idströmin Kirjeitä Trinidadiin, Arto Paasilinnan Ulvovan myllärin, Matti Yrjänä Joensuun Harjunpään ja pahan papin ja Leena Landerin Käskyn.

Vuonna 2007 ilmestyy Paasilinnalta Hurmaava joukkoitsemurha. Tulossa ovat myös mahdollisesti Leena Krohnin uusin romaani ja Joensuulta toinen dekkari Harjunpää ja poliisin poika.

"Käännösvalikoima laajenee myös ensimmäisellä tanskalaisen kirjailijan puolannoksella", Kojro huomauttaa.



Puola ja suomi
ovat kovin erilaisia


Suomalaisia käännösteoksia on myyty kirjakaupoissa ympäri Puolaa. Eniten niitä on ollut tarjolla Varsovan lisäksi maan muissa suurimmissa kaupungeissa, Gdanskissa, Krakovassa ja Wroclawissa.

"Haluaisin jatkossa kääntää Maria Jotunin novelleja ja Haavikon runoja."

Kojro kertoo yhden kirjan puolannoksen kestävän keskimäärin noin kolme kuukautta.

"Työ vaatii kärsivällisyyttä ja on usein etenkin alussa hidasta puuhaa, ovathan Suomi ja puola täysin erilaisia kieliä."

Suomalaiset kirjailijat ovat auliisti auttaneet Kojroa vaikeimpien tekstikohtien kääntämisessä, ja he ovat olleet läsnä myös Varsovassa pidetyissä julkistamistilaisuuksissa.

"On ollut ilahduttavaa kuulla, kuinka innostuneesti kirjailijat ovat vastanneet puolalaisten lukijoiden esittämiin kysymyksiin", Kojro muistelee.

Kojro ei halua mainita erikseen suomalaista suosikkikirjailijaansa, koska kaikki teokset ovat olleet niin erilaisia, täynnä mielenkiintoisia seikkoja ja rikkautta, jotka ovat laajentaneet myös kääntäjän maailmankuvaa.

"Suomen ja Puolan kirjallisuus sekä kulttuuri ovat sen verran erilaisia, ettei esimerkiksi Arto Paasilinnan huumori ole vielä purrut tehokkaasti puolalaisiin. Sen sijaan teksti on ollut hyvin virkistävää niille, jotka päässeet sen kanssa sinuksi", Kojro summaa.

Ilmoita asiavirheestä