Suklaa sulaa suussa. Huoneessa on hiirenhiljaista. Läsnäolijat makustelevat ja kirjoittavat kiivaasti tuntemuksiaan paperille tai päätteelle. Joku hörppää välillä vettä. Meneillään on Oulun suklaayhdistyksen maisteluilta, jossa tällä kertaa arvioidaan pääsiäisen suklaisia herkkuja.
- Kova sokerikuori, jonka sisällä on maitosuklaata. Sokerikuori vaikeuttaa hieman suklaan imeskelyä, mutta kitalaki saa nyt joustaa. Suklaa maistuu todella laimealta, ihan kuin sitä olisi jatkettu vedellä. Minulle nämä sokerikuoret eivät maistu yleensäkään, mutta tässä ei maistu sisuskaan. Halvan makuisia pötkylöitä. Kaksi pistettä, yhdistyksen puheenjohtaja Jarkko Karhunen kertoo mielipiteensä suklaarakeesta.
Hänen vaimonsa Susanna Karhunen on toista mieltä. Hän tuumaa, että amerikanpastillia muistuttava raekarkki on helposti popsittava pikkuherkku. Rouvalta heltiää neljä pistettä. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen.
Maisteluillassa on tällä kertaa mukana seitsemän yhdistyksen jäsentä. Heidän arvioitavanaan on seitsemää eri suklaasorttia perinteisestä suklaamunasta kultafoliopäällysteisiin pupuhahmoihin. Arvioidessaan he eivät tiedä, mistä tuotteesta on kyse. Se paljastuu vasta sen jälkeen, kun kukin on vuorollaan kuvaillut oman maistelunsa tulokset.
Ei mitään tiukkapipoja
Kohta kolmevuotiaan suklaayhdistyksen perustajille oli yhteistä paitsi rakkaus suklaaseen myös kiireinen elämänrytmi.
- Mikä muu voi olla parempaa kuin tavata kavereita ja syödä suklaata, Satu Hanhineva toteaa yhdistyksen alkuperäisestä ideasta.
Mitään tiukkapipoja yhdistyksessä ei olla. Jarkko Karhunen kertoo, että jos tuoteselosteessa lukee suklaa tai kaakao, se yleensä kelpaa yhdistyksen jäsenten maisteltavaksi. Arviointivalikoimiin ovat kuuluneet muun muassa suklaaolut, vanukkaat ja suklaaviili.
- Me emme ota itseämme emmekä suklaata vakavasti, Satu Hanhineva muistuttaa.
Oululaisjäsenet harmittelevat Suomen niukkaa suklaavalikoimaa, mutta eivät ole jääneet sen armoille. Kimppatilaukset netistä tuovat näppärästi erikoisiakin suklaaherkkuja maisteltaviksi. Jos joku lähtee ulkomaille, tuliaisina on tietenkin suklaata.
Yhdeksäs voi jo ällöttää
Pääsiäinen ei juurikaan poikkea suklaafriikkien arjesta, vaikka he mielellään maistelevatkin suklaamunia.
- Minä en miellä suklaata sesonkituotteeksi. Pääsiäisenä suklaata myydään kaupoissa vain eri muodoissa, Jarkko Karhunen tuumaa.
Susanna Karhusen ja Satu Hanhinevan mielestä uusia pääsiäiskeksintöjä ei ole juuri ilmaantunut. Suklaa pysyy samana, vain muotti saattaa vaihtua. Nyt uutta on esimerkiksi iso ankka, jolla on kolme pikkuankka perässä
Suklaan ystävä ei puputa suklaata kaiken aikaa. Jarkko Karhunen kertoo, että hänellä ei ole kesällä suklaanhimoa ollenkaan. Kelien viiletessä syys-lokakuussa tilanne on jo aivan toinen.
- Sitten sitä himoa riittääkin. Ehkä on hyvä, että asun täällä pohjoisessa: kun on pitkä talvi, on myös pitkä suklaasesonki, hän hykertelee.
Suklaansyönnillä on myös rajansa:
- Kahdeksan (maistelutuotetta) on maksimi. Joskus saattaa yllättää itsensä niin, että menee yhdeksäskin, Susanna Karhunen vastaa.
Kun maisteluilta saadaan päätökseen, iskee yleensä suolaisen hiuko.
- Yleinen puheenaihe tuolloin on, mistä haetaan kebabit, Jarkko Karhunen nauraa.