Kodissa tuoksuvat narsissit. Keittiössä ovat kesken mämminvalmistus ja munien värjäys. Suklaamunat houkuttavat jo piironkien päällä pienten pupupostikorttien vieressä.
Tätä pääsiäistunnelmaa sadan vuoden takaa voi aistia Palanderin talossa Hämeenlinnassa kahtena pääsiäisajan viikonloppuna.
Hämeenlinnan historiallisen museon amanuenssi Sari Mustajärvi on rakentanut entisajan pääsiäisen viitisen vuotta. Se vetää kävijöiksi varsinkin lapsia, niin päiväkotiryhmissä kuin vanhempiensa tai isovanhempiensa kanssa.
- Me otimme mallia Lappeenrannasta, missä Wolkoffien kauppiassuvun talo on perinteisesti laitettu pääsiäisasuun. Muutoin pääsiäisajan näyttelyt taitavat olla aika harvinaisia.
Surusta riemuun
Sari Mustajärvi muistuttaa, että pääsiäinen oli sata vuotta sitten tärkeä ja hartaasti vietetty kirkollinen juhla. Kiirastorstai ja pitkäperjantai olivat surunpäiviä.
Pitkänäperjantaina ei saanut tehdä vierailuja. Kiellettyä oli myös nauraminen niin, että hampaat näkyivät. Joissakin taloissa oli tapana piiskata lapsia Kristuksen kärsimyksen muistoksi.
Riemu alkoi luonnollisesti pääsiäissunnuntaina. Monin paikoin - mahdollisesti Palanderin mäelläkin - kokoonnuttiin aamulla yhdessä katsomaan, miten aurinkokin tanssi noustessaan.
Koristeina käytettiin kukkien ja pajunkissojen lisäksi pääsiäismunia. Näitä uuden elämän symboleita käytettiin usein myös lahjaesineinä.
Pääsiäismunia valmistettiin eri materiaaleista, kuten keramiikasta, puusta ja suklaasta. Suklaamunia ostettiin jo 1800-luvun lopussa kondiittoreilta.