Pesäpöntölleen toukokuun alussa saapuva kirjosieppokoiras herättää pihamaan eloon. Mikään muu lintu ei kiehu siepon tavoin lääpällään olon onnea yhdestä asumuksesta.
Mustankirjava paarmalintu, kuten lintua ennen nimitettiin, asettuu heti taloksi. Vähän väliä se käy kurkistamassa pönttöönsä, nykii siipiään ja laulaa kuulaan kantavaa säettään löytämästään pakahtuneena.
Parin päivän päästä onni täydentyy naaraan paluuseen ja riehakkaisiin kosiotoimiin.
Kirjosieppo kuuluu pöntöttäjän mielilintuihin. Sen saa helposti pesimään ja samalla vähenee tontin kesäriesa. Paarmat, kärpäset ja hyttyset kirjosieppo sieppoo nopein syöksyin.
Kesäkuun poikasaikaan hyönteissyöjien rahtiliikenne pöntölle on taukoamatonta. Joskus siihen osallistuu vain naaras, sillä koiraan aika voi mennä ykkössiipan jälkikasvusta huolehtimiseen.
Lajina kirjosieppo lienee Suomen tutkituin lintu. Se on yleinen ja sen saa pöntötyksellä pesimään vaikka tunturikoivikkoon.
Tuoreimpiin kirjosieppouutisiin kuuluu akatemiantutkija Jukka Forsmanin johdolla tehdyn tutkimuksen tulos.
Kokeissa selvisi, että reviirilleen palaavat kirjosiepot käyvät kurkkimassa talitiaisten pesiä. Jos tiaisilla on paljon munia, myös siepot munivat tavallista useamman ja painavamman munan. Kirjosiepot pystyvät näin ollen kilpailevan lajin avulla tulkitsemaan reviirinsä laatua.
Myös saastetutkimuksissa kirjosieppo on oivallinen indikaattorilaji.
Akatemiantutkija Tapio Eevan Harjavallassa johtamat pitkän ajan seurannat ovat osoittaneet, kuinka raskasmetalliset ympäristösaasteet heikentävät välillisesti kirjosiepon poikastuotantoa.
Maakotilojen määrän vähenemisen vuoksi poikasten ravinnonsaanti yksipuolistuu. Toisaalta kirjosiepot ovat näyttäneet, että päästöjen vähentäminen kannattaa aina. Rajoitusten jälkeen luonnon hyvinvointi ja sieppojen pesintämenestys palautuvat nopeastikin.
Kirjosieppo pesii mieluiten pöntössä, jonka lentoaukko on läpimitaltaan 32 milliä. Jos pöntön laittaa puuhun vasta siepon saavuttua, aiemmin pesivä tiainen ei ehdi vallata asuntoa.
