Oulu Arkkipiispa Jukka Paarma esitti tulkintasotkun aiheuttaneen mielipiteensä viime viikolla Kauniaisissa pidetyillä teologipäivillä. Sanatarkasti arkkipiispa totesi seurakuntien työvuorojärjestelyistä seuraavaa:
"Keskinäisten neuvottelujen ja sopimisten tie on avoin mutta edellyttää suurta yhteistyöhalua ja luottamusta toinen toiseensa. Olen yrittänyt tätä myös omassa hiippakunnassani opettaa. Kun konfliktitilanne tulee seurakunnassa, tätä tietä pitäisi yrittää."
"Joissakin seurakunnissa tiedetään jo etukäteen, ettei se onnistu, tilanne on jo niin tulehtunut ja jotkut kokevat kaiken sopimisen syrjinnäksi. Missä yhteinen sopiminen olisi mahdollista saada aikaan ilman haavoja ja poruja, missä vallitsee riittävästi ystävällistä suvaitsevaisuutta, toisen kunnioittamista ja rakkautta yhteistä työtä ja yhteistä työnäkyä kohtaan, siellä sitä pitäisin mahdollisuutena."
Kyseisen kohdan perusteella Paarman katsotaan hyväksyvän sen, että naispappeuden torjujien ja naispappien työvuorot järjestetään entiseen tapaan - siis niin, että naispappien vastustajat ja naispapit eivät joudu toimittamaan samoja jumalanpalveluksia.
Piispankokouksen linjausta eri tavalla tulkitsevien mukaan noissa tapauksissa toteutuu juuri välillinen syrjintä.
Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi naispappeuden vuonna 1986. Naisia papeista on nyt hiukan yli kolmannes.
Kahden vuoden takaisen tiedon mukaan naispappien kanssa tehtävästä yhteistyöstä osittain kieltäytyviä on miespapeista neljä prosenttia, kaikesta yhteistyöstä kieltäytyviä 2-3 prosenttia.
