Pohjanmaan radalla Oulun ja Kokkolan välillä pääsee tällä hetkellä kokemaan harvinaisia matkustuselämyksiä. Etenkin kaksikerrosvaunut keinuvat tapaan, joka on tuttu mutkaisia sorateitä takavuosina kulkeneista postiautoista. Herkkäpäisimmät ovat vaunujen toisissa kerroksissa tulleet huonovointisiksi kuluttaessaan matkaansa lukemalla.
Välitön syy pääradaksikin kutsutun rautaväylän onnettomaan tilaan ovat tämän kevään tavallista vaikeammat routavauriot. Oulun ja Kannuksen Eskolan välillä näitä vauriopaikkoja on yhteensä parikymmentä.
Joka kohdassa ei edes riitä normaalin 140 kilometrin tuntivauhdin pudotus 80 kilometriin, vaan Ylivieskan pohjoispuolella vauhti on jarrutettava seitsemän kilometrin matkalla viiteenkymppiin. Kun rautatie Ouluun valmistui 120 vuotta sitten, sekin vauhti on tietysti saattanut tuntua vallan hurjalta. Enää se ei tunnu. Nyt se on surkeaa kolkuttelua. Mihin tällaisella radalla Pendolinoja tarvitaan?
Routaongelmat kyllä poistuvat jälleen joidenkin viikkojen päästä jäiden sulaessa, mutta radan peruskunto ei siitä parane. Pohjanmaan radan on yksinkertaisesti annettu rappeutua. Ei normaalin vuodenaikojen vaihtelun pitäisi vaikuttaa Suomessa viikkokausia junien aikatauluihin.
Pohjanmaan radan perusparannuksen on määrä alkaa 2008. Valmistumisaikataulun taas määrää se, miten valtion talousarviosta päättävät asian haluavat hoitaa. Se on poliittista päätöksentekoa, jota muun muassa pohjoisen kansanedustajienkin pitää olla kirittämässä. Nykyisen radan kunto ja kapasiteetti ovat tulleet matkansa päähän.