VR-Radan mahdolliset lomautukset eivät saa johtaa ainakaan Oulu-Seinäjoki-radan perusparannuksen lykkääntymiseen. Maan tärkeimpiin kuuluva rataosuus on saatava kuntoon nopeasti.
Ensi viikolla käynnistyvät VR-Radan yt-neuvottelut uhkaavat vakavasti rataremonttien etenemistä. Yhtiön runsaasta 2 000 työntekijästä lomautetaan ilmeisesti useita satoja henkilöitä. Yhtiössä odotettiin maan hallituksen osoittavan lisäbudjetissa ainakin 25 miljoonaa euroa korjausinvestointeihin, mutta mitään ei tullutkaan.
Liikenneministeri Anu Vehviläinen vakuuttaa, ettei VR-Radan rahoitusvaje lykkää Oulun ja Seinäjoen välisen rataosuuden korjausta, vaan hanke etenee edellisen hallituksen päätösten mukaisesti. Tässä vaiheessa ministerin lupaukseen on syytä luottaa, vaikka oppositio ja myös vihreiden oululainen kansanedustaja epäilevät kaikkien perusparannusten siirtyvän väistämättä.
Oulu-Seinäjoki-rata on erittäin tärkeä niin henkilö- kuin tavaraliikenteessäkin, koska korvaavia reittejä ei ole käytössä samaan tapaan kuin eteläisessä Suomessa. Nykyiset nopeus- ja painorajoitukset sopivat kehnosti radalle, jonka kuljetusten kysyntä kasvaa kaiken aikaa.
Erityistä painetta on Ylivieskan ja Kokkolan välillä. Osuuden tavaraliikenne on kohonnut voimakkaasti, pelkästään viime vuoden aikana 50 prosentilla. Ratahallintokeskus aikookin investointijohtaja Kari Ruohosen mukaan esittää seuraavaan liikennepoliittiseen selontekoon 200 miljoonan euron lisärahoitusta tälle osuudelle.
Silloin osuudelle voitaisiin rakentaa kasvaneiden liikennemäärien edellyttämä kaksoisraide, jolloin myös henkilöliikenteen nopeuksia pystyttäisiin nostamaan. Remontissa korjattaisiin myös radan turvallisuustaso vastaamaan nopean liikenteen vaatimuksia.
On tärkeää katsoa kiireellisimmät korjausta vaativat osuudet, mutta kaiken aikaa on muistettava koko Pohjanmaan radan korjaustarve. Olisi kohtuutonta, jos edellisen hallituksen aikana liikenneväylien kunnostuslistalla kiireelliseksi todettu perusparannus jäisi odottelemaan suotuisampia suhdanteita.
Suomen talous ei ole nyt niin ylikuumunut, että tämän tärkeän rataosuuden kunnostusta voi sen perusteella lykätä. Pääradan pitää toimia ja vetää kunnolla kaikkina aikoina. Jos korjauksia ei tehdä nyt, radan heikko kunto voi iskee bumerangin tavoin takaisin laskusuhdanteessa.
Jos korjaustyöt alkavat samalla, kun suhdanteet heikkenevät, siitä aiheutuu ylimääräisiä ongelmia ja haittoja liikenteelle. Pahimmillaan radan korjaus vauhdittaa suhdannelaskua ikävällä tavalla koko Pohjois-Suomessa.
Rataverkkoihin kiinnitetään myös EU:n liikennepolitiikassa erityistä huomiota. Sähköistetty raideliikenne sopii hyvin tiukentuviin päästövaatimuksiin varsinkin siellä, missä sähköä tuotetaan vähäpäästöisesti.
Suomen rataverkko on harvahko. Liikennöityjen ratojen yhteispituus on 5 741 kilometriä. Siinä ei olisi karsimista, mutta korjausrahojen niukkuus on saanut monet tahot Rautatieläisten liittoa myöten pelkäämään, että joitakin osuuksia täytyy väistämättä poistaa liikenteestä. Se olisi nurinkurista kehitystä. Esimerkiksi Ruotsissa on viime vuosina investoitu sivuratoihin ja huomattu, että ne tuovat lisää liikennettä pääradoille.
Liikenneministeriö yrittää tuoda liikennepoliittisella selonteolla pitkäjänteisyyttä liikennepolitiikkaan . Ajatus on hyvä, mutta huolellakaan laaditut investointiohjelmat eivät auta, jos päätöksiä tehdään keveästi suhdannepoliittisin perustein kuin nyt on tapahtumassa.