Liikenne- ja viestintäministeriön Sonera-selvitys ei sisältänyt yllätyksiä. Pikaselvitys todisti sen, mikä olikin todistettava.
Olisi ollut jymy-yllätys, jos valtion yhä yli 50-prosenttisesti omistaman teleyhtiö Soneran päätöksenteko osallistumisesta kolmannen sukupolven matkapuhelinlisenssien huutokauppoihin Saksassa ja Italiassa ei olisi sujunut muodoiltaan oikein. Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys osoitti odotetusti, että päätökset tehtiin yhtiön hallituksessa, ei maan hallituksessa.
Tällainen menettely on markkinataloudessa ainoa mahdollinen. Yhtiön kaikki osakkeenomistajat Sonerassa ja kaikissa muissakin pörssiyhtiöissä, omistusosuuden koosta riippumatta, ovat oikeutettuja saamaan samat tiedot. Yhdellä suuromistajalla ei voi olla parempaa tietoa kuin muilla. Omistajat käyttävät päätösvaltaansa yhtiökokouksessa omistusosuutensa mukaisesti.
Tämä ei estä käyttämästä päätösvaltaa myös yhtiökokousten välillä. Yhtiöstä vähemmänkin kuin yli puolet omistava saa tahtonsa perille ilman, että se vaikuttaisi yhtiön asioihin muilta omistajilta salassa ja väärinkäyttämällä sisäpiiritietoja. Soneran uhkarohkeassa umts-operaatiossa päähuomio kiinnittyykin runsaan neljän miljardin euron tappion ohella siihen, miten valtion omistajaohjaus tässä tapauksessa toimi - tai paremminkin ei toiminut.
Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi koki osoittaa, että kaikki tahot eduskuntaa myöten olivat sitoutuneet Soneran aggressiiviseen strategiaan. Samaten hän todisteli, että niin tiedotusvälineet kuin analyytikotkin olivat innolla mukana luomassa Sonera-kuplaa. Näin tietysti oli. Se ei silti vähennä konkreettisia umts-päätöksiä tehneiden vastuuta. Päätökset näyttävät ajopuilta, joihin vain liu'uttiin ilman, että niitä olisi juurikaan kyseenalaistettu.
Lainsäädäntö ei olisi estänyt, että investointipäätös olisi käsitelty maan hallituksessa tai ainakin sen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Näin pääomistaja olisi käyttänyt omistajaohjauksen elementtiä tehokkaasti ja näyttänyt umts-hankkeelle vihreätä tai punaista valoa. Näin toimii huolellinen osakkeenomistaja. Nyt ei näytetty mitään valoa.
Aivan erityinen huolellisuus olisi ollut tarpeen umts-päätöksenteossa. Kysymyksessä oli Suomen teollisen historian suurin investointi. Siitä koitunut riski oli moninkertainen Soneran liikevaihtoon verrattuna. Lopun perin on saivartelua, oliko pelissä veronmaksajien vai Soneran, veronmaksajien enemmistöomistaman yhtiön, rahoja. Avainkysymys on, miksei resursseihin nähden musertava liiketoimintariski pannut pääomistajan ja Soneran hallituksen hälytyskelloja soimaan. Selvityksessä korostettiin, ettei umts-päätöksiä käsitelty maan hallituksessa eikä ministeriössä. Olisi pitänyt.
Oikeuskanslerin alulle panema selvitys umts-päätöksenteon juridisesta puolesta tuo tuskin mitään uutta ja yllättävää. Se vain todennäköisesti vahvistaa liikenne- ja viestintäministeriön pikaselvityksen viestin, ettei muodollisia rikkeitä tehty.
On jo kirkossa kuulutettu, että eduskunta puhuu taas Sonerasta tänä syksynä pitkään ja hartaasti. Oppositiopuolue keskusta aikoo vaatia asiasta tiedonantoa, joka päättyisi hallituksen luottamuksen mittaamiseen eduskunnassa. Hallituksen jonkinlainen selvitys tarvitaan ilman puhdistamiseksi. Eduskuntakeskustelussa olisi syytä selvittää hallituksen poliittisen vastuun ohella sekin, mitä sittemmin hajotettu, koostumukseltaan poliittinen hallintoneuvosto teki tai jätti tekemättä, kun Soneran johto teki päätöksiä.