Oulu Oulun yliopiston johtamisen ja organisaation professori Tuomo Peltonen sanoo, että Suomi on menestynyt itse asiassa aika hyvin globalisaatiossa, yritykset ovat aika hyvin päässeet siihen mukaan. Suomessa on ollut suhteellisen paljon osaamista, joka on houkuttanut ulkomaisia yrityksiä.
Viime aikoina rumempikin puoli globalisaatiota on tullut esille. "Monikansalliset yritykset ovat aika säälimättömiä, kun tulee kysymys siitä, kumpi on tärkeämpää, pääoma vai työvoima", Peltonen toteaa.
Pääoma haluaa omansa. "Vaikka puhutaan paljon osaamisesta ja henkilöstön tärkeydestä, monesti tuntuu, että päätökset aika herkästi tehdään pääoman ja globaalin tuottavuuden ehdoilla", Peltonen sanoo.
Hänen mukaansa globalisaation huonoin puoli on, että se tekee kansallisvaltiot täysin riippuvaisiksi pääoman oikuista.
"Pääomalle on tarjolla valmis pöytä, mutta siihen ei liity mitään ehtoja. Kysymys on, että onko se sitten reilua?"
Globalisaatiota on vaikea väistää, siihen pitää Peltosen mukaan toki mennä mukaan. Yrittäjä voi kuitenkin olla tietoinen, mitä vaikutuksia vaikka yrityksen myynnillä voi olla ympäröivään yhteisöön.
"Kyllähän nämä asiat voivat kääntyä myös johtoa vastaan. Toimitusjohtaja on usein palkattu työntekijä yrityksessä", Peltonen sanoo.
Peltosen mielestä Euroopan unionin vahvistuminen on ollut Suomenkin kannalta jonkinlainen vastavoima dollarivetoiselle taloudelle. "Eurooppa on kuitenkin Suomen tärkein kauppakumppani."
Epähierarkista ja epävarmaa
Ennen johtamisessa oli ongelmana, miten saada työntekijöiden työn monotonisuus virikkeellisemmäksi toiminnaksi. Nyt ongelmana on jatkuva epävarmuus ja päätöksenteon kaukaisuus. Se vie työntekijän ajatukset pois työstä.
Uudet johtamismallit ovat olleet Suomessakin keskustelussa. Yrityksiä alettiin siirtää epähierarkiseen suuntaan 90-luvun puolivälissä.
Arvoista puhutaan myös lähes yrityksessä kuin yrityksessä. Raskaat byrokraattiset organisaatiot eivät ole suosiossa, ja arvoilla pyritään varmistamaan, että itsenäistä päätäntävaltaa saaneet työntekijät toimivat yhteiseen suuntaan. "Paras tietämys on kentällä , ehkäpä lähellä asiakasta. Siinä on taas sitten se huono puoli, että ihmisillä on omia ideoita", Peltonen sanoo.
Suomalaiset oppivat monikansallisiksi
Yrityksen monikansallisuus on toisaalta kilpailuetu, toisaalta eri kansallisuuksista koostuva työväki on hankala porukka johtaa. Moninainen henkilöstö ei vastaa samalla tavalla johdon viesteihin.
Suomalaiset ovat Peltosen mukaan liian itsekriittisiä, he luulevat olevansa huonoja ihmisten johtajia. "Monet ulkomaalaiset sanovat, että suomalaisessa monikansallisessa johtamisessa on paljon hyvää. Kansainvälisyys ei tarkoita sitä, että suomalaisten pitäisi luopua hyvistä puolistaan", Peltonen sanoo.
Suomalaiset ovat luotettavia, toisaalta nöyriä ja vaatimattomia. Kun suomalaiset ovat osallistuneet kansainväliseen toimintaan, suomalaisten profiili on alkanut kirkastua.
"Nyt suomalaisuus on alkanut erottua edukseen esimerkiksi muista Pohjoismaista. Se on hyvä, koska suurin osa johtamisen malleista tulee USA:sta. Siellä on erilaiset asiat arvossa, siellä pitää puhua paljon ja tuoda itseään esille. Ainakin Suomessa suomalaisia johtaessa ovat erilaiset asiat tärkeitä."