Kolumni

Pää­nup­pi kirjaa jat­ku­vas­ti il­mais­ta rahaa

Jotkut osaavat pitää kadehdittavan tunnontarkasti kirjaa talousmenoistaan.

Jotkut osaavat pitää kadehdittavan tunnontarkasti kirjaa talousmenoistaan. Heikkoudet raa´asti paljastava tilinpitovihkonen kulkee mukana kaikkialle kuin kalenteri konsanaan. Sivut täyttyvät päivittäin julmista menoeristä. Kulunkeja riittää, kun jokainen euron kahvikupponenkin loputtomissa puolimatkan krouveissa joutuu vääjäämättä dokumentoiduksi.

Mutta kitupiikkejä on moneksi. Osa tapaa piristää finanssejaan merkkaamalla lomaan myös huomattavia tuloja. Ei mitään säännöllisesti tilille juoksevia palkkoja tai muita todellisia saatavia. Vaan kaikenlaista, mitä nyt onkaan tullut kaikessa viisaudessa kuin ohimennen säästetyksi.

Niinpä samaisesta kirjanpidosta löytyvät siististi tulopuolelle listattuina esimerkiksi olemattomat talvirenkaat. Niitä ei tarvinnutkaan ostaa. Tai lämmitin, istuinpäälliset ja vaikkapa vauhkot stereolaiteet. Niitäkään ei hankittu. Siitähän summaantuu euro poikineen.

Ilmakirjauksilla tuhansien säästöt syntyvät ihan hujauksessa. Harmi vain, että summat pyörivät yksinomaan päänupissa. Perhe kun ostaakin ajateltujen irtolaitteiden sijaan kokonaisen hyvin varustetun auton.

Karhuloiden perheen lyhytkantoinen laskuoppi jatkuu siten, että kun kerran on reilusti säästetty, koska varusteet olivat uudessa autossa kuin luonnostaan ilmaisia, voidaan niistä mieleen kertynyt suuri säästövarallisuus käyttää viimeistä senttiä myöten uusiin toivekohteisiin.

Pariskunta tosin pähkäilee tuon tuostakin aivan tosissaan tiettyä ristiriitaa. Vaikka tilinpito on ylenpalttisen tarkkaa, heiluu perheen talous alati konkurssin partaalla.

Karhulat eivät ole surkean, mielitekoja paikkaavan matematiikkansa kanssa mitenkään yksin. Useampi kuin kuvittelemmekaan budjetoi ostamatta jääneet tai vain odotettua halvemmalla hankitut asiat suoraan säästöiksi.

Keski-ikäinen mies uhoaa raitiovaunussa tukka märkänä. Hän on juuri ostanut uimalipun koko kesäksi. Jos hän kävisi kroolaamassa kerran päivässä, näin hän opettaa äänekkäästi viereensä sattuneelle teinitytölle, ehtii saman summan säästää kokoon vain kuukaudessa. Hän saa siis uida koko loppukesän ihan ilmaiseksi. Mikä olisi vielä todistettava.

Vastaavasti kannattaisi istua bussiin ja ajella koko kuukausikortin hinta säästöön lyhimmässä mahdollisessa ajassa. Merkillisen harva koskaan tekee näin.

Sen sijaan kuntosaleilla pyörii nykyään valtava joukko aikalaisia, jotka piinaavat kehoaan päivittäin pulttipenkeissä. Korkeasti koulutetutkin laskevat tehokkuudellaan säästävänsä - aikaansa säästämättä - huimissa kuukausimaksussa. Harva vain ehtii punnerruksiltaan enää nauttia omasta olostaan niin sanotusti koko rahalla.

Koko kansakunta itseasiassa tekee jatkuvasti Karhulat. Sen osoitti viimeistään alkoholin hinnan aleneminen kolmanneksella. Örinä puistonpenkeiltä viestii, miten kuluttajat uhraavat vaikka terveytensä törsätäkseen säästämänsä rahat.

Tallinnan lautalla istuu eläkeläinen, jo toista kertaa kahden viikon sisällä. Mitä muuta hän aikoo kääriä matkallaan kuin säästöjä? Mies vertailee väkijuomien hintoja ja merkkaa niitä muistikirjaansa. Pelkkiä säästöjä, halvempaa kuin Suomessa. Matkalipun ainakin saa ihan ilmaiseksi. Tarve taas kasvaa juodessa. Väliäkö sillä, mistä lisävaroista muhkeat tuomiset on budjetoitu.

Ettei vain kävisi niin, että aivojen järjenjuoksu keskeytyy lopullisesti pelkkien säästöjen seurauksena. Kansantalous kirjaa hoidot sitten plussaksi.