Suuri inspiraation lähde tapahtuman synnyssä oli nimenomaan Paanukirkko, ainutlaatuinen puurakennus, jossa on jännä akustiikka, muistelee pianisti ja Tapiola Sinfoniettan intendentti Hanna Kosonen.
"Ennen Paanukirkkoa heiteltiin ikään kuin vitsinä, että Kärsämäelläkin pitäisi järjestää musiikkijuhlat, olihan kunta pitkään valkoinen piste suomalaisen kesämusiikin kartalla. Haluamme tuoda klassista musiikkia ihmisten lähelle. Monet esiintyjistämme myös ovat pohjoisesta kotoisin."
Yhdessä säveltäjämiehensä Asko Hyvärisen kanssa Kosonen muodostaa kolmipäiväisen Musiikkia Paanukirkossa -festivaalin taiteellisen johtokaksikon. Tapahtuma työllistää tällä kertaa yhteensä 11 esiintyjää.
Kosonen ja Hyvärinen ovat Paanukirkon festivaalin jin ja jang, taiteen ja taidehallinnon molempia hyödyttävä ykseys.
"Tehtävämme ovat jakautuneet luonnostaan niin, että Hanna suunnittelee klassista osastoa ja minä enemmän uuden musiikin puolta. Muuten teemme kyllä kaikki jutut yhdessä. Ideoita tulee koko ajan molemmilta", selvittää Hyvärinen.
Tapahtumasta on tänään sunnuntaina vielä jäljellä lastenkonsertti sekä päätöskonsertti, jonka ohjelmasta puolet on romantiikkaa ja toinen puoli uutta.
Festivaalin pieneen kokoon suhteutettuna nykymusiikilla on Kärsämäellä näkyvä osuus. Päätöskonsertin ohjelmaan sisältyy peräti kaksi kantaesitystä, joista toinen on Jukka Koskiselta tilattu kvintetto The 1st of July klarinetille ja jousikvartetille.
Koskinen määrittelee teoksensa poikkeukseksi omassa tuotannossaan: "Se pysyttelee kiltisti sävelissä, joilla on selvä korkeus, ja soittotavatkin ovat varsin perinteisiä."
Hyväriseltä kuullaan sooloviuluteos Miranda, jonka esittää Maria Puusaari. "Tutkailen aika hienovireisiäkin hälymäisiä sointeja", säveltäjä raottaa.
Avantgardistinen asenne
Kosonen ja Hyvärinen pitävät tärkeänä, että oman aikamme sävellyksiä kuullaan muuallakin kuin varsinaisilla nykymusiikkifestivaaleilla, joilla käy oma erikoistunut yleisönsä.
Hyvärisen mielestä suomalaisesta nykymusiikista ei kuitenkaan ole toiminnallisesti puhti pois, kuten jotkut luulevat, vaan alalla tapahtuu paljon.
Puhtaasti sisällöllisestä näkökulmasta tilanne näyttää vähän toisenlaiselta, jatkaa mies, jolla on uutta etsivä "avantgardistinen asenne".
"Puhutaan että kaikki on hyvin ja kaikki on sallittua, mutta tämä on vain merkki siitä, että tietynlaiset jutut ovat poissa. Jokaiseen taiteen lajiin tulisi kuulua myös taistelemista ja rajojen koettelemista. Tällä hetkellä nykymusiikkiohjelmisto on aika kesyä. Kaiken kuvitellaan olevan hyvin, kun ei synny skandaaleja. Oikeasti tilanne on silloin juuri päinvastainen, eli huono."
Hyvärisen mukaan tiettyjen suomalaisten säveltäjien teoksia ei esitetä edes nykymusiikkifestivaaleilla, puhumattakaan siitä, että esille tuotaisiin kansainvälisiä nykymusiikin klassikkosäveltäjiä.
Musiikkia Paanukirkossa -festivaalilla pyritäänkin siis miettimään hyvin tarkkaan, keneltä uusia sävellyksiä tilataan.
Toiminnanjohtaja haussa
Kosonen myös linjaa, että nykyään vallitsee "helppouden aikakausi". Joskus esitykset jäävät toteutumatta pelkästään sen takia, että ne vaatisivat liikaa harjoitusaikaa.
Yleisön vastaanottokyky sen sijaan ei aseta mitään rajoja.
"Meidän kokemuksemme täältä Kärsämäeltä on, että kaikki kappaleet kuunnellaan yhtä hiljaa ja samalla mielenkiinnolla. Yleisö on fantastista ja elää mukana."
Festivaalin tulevaisuudennäkymiä Kosonen pitää valoisina, vaikka rahan hankinnassa on joka kerta omat kiemuransa. Musiikkia Paanukirkossa hakee paraikaa säännöllistä toiminnanjohtajaa, jonka tulisi mielellään olla paikallinen ihminen.
"Meillä on hienosti toimiva musiikkiyhdistys, joka auttaa ja toimii talkoilla. Tarvitaan vielä henkilö, joka pitää langat käsissään."