Kahvimyllyksikin jo kasan keskuudessa puhuteltu rakenteilla oleva paanukirkko täyttää sakraalin (pyhän) tilan mitat. Näin ainakin, mikäli on uskominen paanukirkkotyömaalla lauantaina vierailleita eri alojen asiantuntijoita, jotka ovat kokoontuneet viikonvaihteeksi Kärsämäelle ja Pyhäjärvelle pohtimaan pyhien tilojen olemusta.
Äärimmäinen pelkistys ja käsin kosketeltava materiaalin tuntu tekevät vaikutuksen paanukirkkoon tutustuneeseen espoolaiseen arkkitehtiin Markku Soiniseen. Häntä mietityttää, täytyykö pyhän tilan olla kirkon näköinen vai riittääkö, kun se täyttää tietyt ominaisuudet.
"Onko paanukirkko enemmän veistos kuin rakennus"? Soinen kysyy ja vastaa samantien sen varaan täyttävän molemmat mitat.
Paanukirkon yksinkertaisuus viehättää muuramelaista arkkitehtia Satu Ratista. Kirkko sopii hyvin luterilaisuuteen, joka symboliikaltaan on varsin niukka. Katosta keskelle kirkkoa lankeavaa luonnonvaloa Ratinen pitää tehokkaana.
Ratinen sanoo arkkitehdin haluavan tehdä jotain irti arjesta olevaa ja miettii konstia saada aikaan antiarkea, jonkinlaista pyhää. Häntä mietityttääkin, kuinka ajattomuuden tuntu on saavutettavissa nykyaikaisen muotokielen keinoin.
Kirkko saanut kilpailijoita
Seminaarin puuhaihmisiin kuuluva, entinen kärsämäkinen, nyttemmin Helsingissä asuva kasvatustieteiden maisteri Marja-Liisa Niinikoski sanoo viikonvaihteen tapahtuman liittyvän osittain niihin pohdintoihin, joita käydään paanukirkon tulevasta käytöstä sekä aina ajankohtaiseen teemaan, mikä ihmiselle ylipäätään on pyhää.
Se, etteivät ihmiset käy enää kirkossa, panee asuntojen suunnittelun parissa työskentelevän Satu Ratisen kysymään, mitä on tullut tilalle. Onko se koti, ja ovatko sauna ja kylpyhuone sen pyhiä tiloja? Vai ovatko pyhiä tiloja suuret jääkiekkoareenat, jonne ihmiset kokoontuvat joukolla harjoittamaan maallisia rituaalejaan.
Paikan nimiin perehtynyt itsensä tittelillä "kohta väitellyt filosofian ylioppilas" esittelevä Johanna Halonen Helsingistä huomauttaa sanan pyhä tarkoittaneen alunperin rajaa - raja-aluetta, jonne eivät kaikki pääse. Se on ollut oman ja vieraan välinen raja. Nyttemmin sen voidaan katsoa tarkoittavan myös maallisen ja ylimaallisen välistä rajaa.
"Pronssikaudella vainajat haudattiin rajalle. Niiden uskottiin vartioivan sitä. Vainajien käyttö vartijoina on vaikuttanut siihen, että pyhästä on tullut hengellinen termi. Nykyäänkin vaaditaan tiettyjä rituaaleja, kun raja ylitetään. Ja kun rajan sisäpuolelle tullaan, ollaan sen ehdoilla", Halonen muistuttaa.
Jo 30 000 käynyt tutustumassa
Kärsämäen paanukirkkoa alettiin rakentaa vuonna 2000 Rannankylälle - alueelle, jossa sijaitsi 1765 rakennettu ja 1841 purettu Kärsämäen vanha puukirkko ja missä vieläkin sijaitsee Kärsämäen entinen pappila.
Paanukirkko on moderni puukirkko, jonka rakentamisessa noudatetaan 1700-luvun rakentamismenetelmiä ja työtapoja. Se on suunnittelukilpailun vuonna 1999 voittaneen silloisen arkkitehtiylioppilaan Anssi Lassilan käsialaa.
Paanukirkko on alusta lähtien herättänyt laajaa kiinnostusta sekä kotimaassa että ulkomailla. Siihen on käynyt tutustumassa rakennusaikana jo noin 30 000 ihmistä. Kirkon rakentamiseen on osallistunut satoja vapaaehtoisia tehden kaikkiaan noin 30 000 talkootuntia.
Paanukirkko saa rinnalleen kellotapulin. Kirkko on määrä vihkiä käyttöön heinäkuun viimeisenä sunnuntaina ensi vuonna.
Sakraalit tilat -seminaarin osallistujat tutustuvat sunnuntaina Engelin piirtämään Kärsämäen kirkkoon sekä Pyhäjärvellä sijaitsevaan entiseen vanhainkotiin majoittuneeseen Pyhän kolminaisuuden veljesyhteisöön.