Kärsämäen ylpeydellä, 1700-luvun työmenetelmin rakennetulla paanukirkolla on nyt aivan oma tonttunsa, Paanutonttu. Kirjailija Inkeri Karvosen luoma satuhahmo seikkailee tiistaina Oulussa julkistetussa Paanutonttu ja Tarinakivet -lastenkirjassa.
"Minun oli lähdettävä selvittämään kuka on tuo kyyhöttävä tummanuttuinen olento laakealla rantakivellä. Kun rovasti Jorma Niinikoski pyysi minua hommaan, ajattelin, että otin vastaan valtavan haasteen. Jokin tuntematon sai minussa vallan", hymähtää Karvonen.
Sen jälkeen tarina Paanutontusta ja haltijatar Ainoli Pellavaisesta syntyi kuin itsestään.
Kirjaa varten oli kuitenkin tehtävä paljon taustatyötä, selvitettävä paikallishistoriaa ja 1800-luvulla puretun vanhan kirkon vaiheita. Kannuslainen Karvonen ja espoolainen kuvittaja Ulla Vaajakallio vierailivat myös Kärsämäen vanhassa pappilassa ja tekivät havaintoja. "Kuljimme ympäriinsä ja nuuskimme jopa kiviä", Vaajakallio selvittää.
Tarinakivet ja haltijat tulivat luonnollisesti tarinaan mukaan.
"1700-luvulla haltijat liittyivät läheisesti ihmisten elämään. Satu syntyi perinteen ehdoilla."
Kirkkoon liitetään harvemmin tonttuja, mutta sadussa kaikki on mahdollista.
"Sadulla on tarkoitus avata näkökulma menneeseen, ainoastaan miljöö on kirkollinen. Ei tonttu silti mitään pyhyyttä riko, eikä se puutu mitenkään kirkon toimintaan."
Vaajakallio kertoo aluksi ihmetelleensä Kärsämäen neliön muotoista paanukirkkoa, joka ei vastannut hänen mielikuviaan. Sisällä tunnelma olikin jo toinen, ja hän alkoi pitää näkemästään.
"Olen Etelä-Suomen tyttö, jolle Pohjois-Pohjanmaa on outoa seutua, mutta löysin täältä myös tuttua kansallismaisemaa."
Missään vaiheessa Karvonen ei tuputtanut omia näkemyksiään kirjan hahmoista. "Meillä on kummallakin omat kuvamme. Olen luottanut koko ajan Ullaan, minähän häntä kuvittajaksi ehdotinkin", Karvonen paljastaa.
Vaajakallio sanoo käyttäneensä tietoisesti hieman nostalgista kuvitustyyliä, sillä Rudolf Koivun ja Martta Wendelinin kaltaiset esikuvat ovat lähellä 40-luvulla syntynyttä kuvittajaa.
Oulun yliopiston kirjallisuuden professori Liisi Huhtala vertasi Paanutontun tarinaa julkistamistilaisuudessa Zacharias Topeliuksen Turun linnan tonttu-ukkoon. Huhtalan mukaan Paanutonttu-kirjassa on keskeistä paikallisuus, menneisyys ja tarinallisuus.