Suomen kirkkojen paanukatoista väitöskirjaa tekevä Antti Pihkala ja rakennuskonservaattori Olli Cavén Museovirastosta nousevat nostolava-auton häkissä tutkimaan Tornion kirkon tapulin katetta. Aika on hapertanut osin pahasti mäntyistä vesikattoa, mutta paikoin paanut ovat taistelleet erittäin menestyksekkäästi luonnonvoimia vastaan.
Tutkijat tarkastivat jokunen tunti aikaisemmin yli 40 metriin kohoavan kirkon tornin ja löysivät sieltä jopa alkuperäisiä paanuja. Vuonna 1686 valmistunut harvinainen, maailman suurin tukipilarikirkko yhtä harvinaisine tapuleineen on asiantuntijoille varsinainen makupala ja satoja vuosia vanhat paanut pieni ihme, vaikka perinteisesti tehty ja huolella vaalittu paanukatto onkin tunnetusti kestävä kate.
Kirkon etelälappeesta löytyi ainakin kolmesta korjausvaiheesta peräisin olevia paanuja. "Vanhat paanut ovat paljon paremmassa kunnossa kuin viime vuosikymmenellä tehdyt paanut, jotka ovat luokattoman huonoja. Niitä ei ole valmistettu sydämellä", Cavén huomauttaa.
Pihkala on samaa mieltä: "Teollinen paanu on nopeasti valmistettava ja taloudellinen, käsityönä syntyy hitaasti ja laadukkaasti. Paanut ja paanukatot ovat puurakentamisen kuningaslaji ja alan taitajia on vähän". Konehöylä ja saha eivät ole paanun ystäviä, veistokirves kylläkin.
Seurakunnan toimeksiannosta tehtävä kattoselvitys on vielä kesken, eikä Pihkala uskalla sanoa, kuinka iso remontti on edessä. Joka tapauksessa katto korjataan paikkopaanuilla, vaihtamalla huonokuntoiset uusiin. Pystyt pinnat ovat parhaimmassa kunnossa, esimerkiksi suippo torni on kestänyt hyvin aikaa. Korjaustarpeet lähtevät yleensä sisätaitteista.
Likimain 300
kirkon urakka
Antti Pihkala työsti viime vuosikymmenen lopulla lisensiaattityönsä suomalaisista puukatoista, nyt katse on terästetty kirkkojen paanukattoihin. Urakka on melkoinen; tähän mennessä hän on katsastanut 268 kirkkoa. Tarkka lukumäärä ei ole edes kirkkohallituksen tiedossa, mutta paanukattoisia kirkkoja on likimain 300. Kun oululainen Pihkala ensi vuonna väittelee kotikaupunkinsa yliopistossa, sekin asia on kirkkokohtaisesti selvitetty. Tutkija on vertailun vuoksi käynyt läpi myös kymmeniä paanukattoisia kirkkoja Ruotsissa ja Venäjällä.
Suomessa paanukatot ovat nimenomaan kirkkojen erityispiirteitä. Pihkalan väitöstyön juuret löytyvät 1990-luvun alkupuoliskolta, jolloin hän kartoitti Sodankylän katon kunnon. Katon korjauksessa päädyttiin perinteisesti veistämällä tehtyihin paanuihin ja sepän tekemiin takonauloihin. Samaan tapaan on tehty Tyrvään kirkon katto.
Paanupinta elää voimakkaan muotisuuntauksen aallonharjalla. Kärsämäen kirkko sai ylleen paanutakin, Viikissä rakennetaan uutta kirkkoa, joka pinnoitetaan lohkopintaisilla paanuilla.
"Toisaalta jotkut seurakunnat haluavat luopua paanukatoista, koska ne ovat raskaita ylläpitää. Kirkkohallitus haluaa kuitenkin pitää niistä kiinni ja hyvä, että perinne säilyy", Pihkala pohtii.
Pohjoisessa paanukattojen materiaalina on käytetty suurelta osin mäntyä ja mäntyä on myös Tornion kirkon katto. Haapa on yksi paanujen puulajeista ja tervaleppä, jota on käytetty joissakin Pohjanmaan kirkoissa.