Pokkitörmän tähystäjä eksyi tässä taannoin pitkästä aikaa oikean junan kyytiin. Koska viime vuosien aikana vaunukokemusta oli tarttunut hihaan ainoastaan paikallisesta Potnapekasta, tähystäjä päätti virkistää muistiaan hyppäämällä VR:n pendolinojunaan. Päämääräksi muovautui matka Oulusta Hämeenlinnaan, ja matka-ajaksi minuutin yli viisi tuntia.
Eipä tiennyt tähystäjä vielä junaan hypätessään, kuinka raskas matkasta lopulta tulisi.
Alkumatka sujui ilman sen suurempia ongelmia, vaikka tähystäjä oli luonnollisesti onnistunut ostamaan istumapaikkansa juuri samasta vaunusta möykkäävän nuorisoporukan kanssa. Jos tähystäjä itse edustaisi varttuneempaa ikäpolvea, Koffin lippisten ja hajanaisten teinihaituvien takaa kimeällä äänellä kantautunut isottelu, kiroilu ja sonnan jauhanta olisi luultavasti käynyt enemmänkin korvien päälle. Nyt asiaan pystyi suhtautumaan vielä pienimuotoisella sympatialla.
Ylivieskan asemalla tähystäjän ylle alkoi kertyä tummia pilviä. Junasta poistuneen nuorisojoukon tilalle kömpi kolmen raavaan miehen kopla. Jo pukeutumisesta pystyi helposti päättelemään, että kyseinen trio oli liikkeellä työmatkan merkeissä. Kolmikolla oli päällään yhtenäinen asustus: kumisaappaat, haalarit ja ränsistynyt villapaita. Kahdella sanalla sanottuna; maanviljelijän virka-asu.
Selvennyksen vuoksi todettakoon, että Pokkitörmän tähystäjällä ei ole mitään maanviljelijöitä vastaan. Päinvastoin, hehän tekevät vallan arvokasta ja raskasta työtä meidän kaikkien taaperoiden hyväksi. Silti - yhteisen hyvän vuoksi - olisi toivonut, että nämä herrasmiehet olisivat nähneet sen verran vaivaa, että olisivat kopistelleet ylimääräiset lantakokkareet saappaistaan ennen junaan hyppäämistä.
Tähystäjän kaltaisella kaupunkilaishienohelmalla pistävä lannantuoksu poiki hetkessä jomottavan päänsäryn. Tuskaista olotilaa ei edesauttanut myöskään vaunukärryistä ostettu olutpullo. Taskulämmintä mallasjuomaa ja hintaa mukavantuntuiset neljä euroa.
Lopullisesti väsyneen tähystäjän pää meinasi räjähtää, kun juna yhtäkkiä pysähtyi hiukan ennen Tampereen asemaa. Kalsealla naisäänellä tullut kuulutus kertoi, että radalla oli sattunut sähkövaurio. Osasipahan sattua sopivaan saumaan.
Monien mutkien kautta tähystäjä pääsi lopulta määränpäähänsä, Hämeenlinnan rautatieasemalle. Aikataulut heittivät häränpyllyä, sillä nopeaksi kehuttu pendolino oli jäänyt normaalista tahdistaan puolitoista tuntia.
Kaunista kesäiltaa asemalla paistatellessaan tähystäjä teki itselleen lupauksen. Junamatkustaminen saa jäädä taas muutamaksi vuodeksi.
