Viime viikolla eläteltiin toiveita, että lähimmän vuoden aikana edessä olevien työmarkkinaneuvottelujen suma alkaisi purkautua Suomen vientiveturin eli teknologiateollisuutta koskevan työehtosopimuksen solmimisen myötä.
Toisin kuitenkin valitettavasti kävi. Työnantajia edustava Teknologiateollisuus sekä työntekijäjärjestöistä Metalliliitto ja Toimihenkilöunioni pääsivät harmittavan lähelle maalia. Metalli tavoitteli 0,7 prosentin yleiskorotusta ensimmäiselle sopimusvuodelle. Neuvottelut siirtyvät siten näillä näkymin syksyyn, lähelle voimassa olevan sopimuksen takarajaa. Silloin olisi helppo jatkaa neuvotteluja läheltä piti -tilanteesta. Näin ei välttämättä käy, sillä taloustilanne voi olla silloin jo aivan toisessa asennossa. Työnantajapuolen haluttomuus tehdä sopimus nyt johtui ilmeisesti juuri talouden epävarmuudesta.
Etenkin Metalliliitto oli menneessä tupomaailmassa työmarkkinaneuvottelujen päänavaaja, jonka sopimus näytti linjaa muille aloille. Tähän tarjoutuu mahdollisuus vieläkin, mutta taantuman kourissa olevan Suomen taloudelle olisi ollut parempi, että sopimus olisi saatu jo nyt. Se olisi tuonut lisää ennustettavuutta tilanteeseen, jossa muutenkin seilataan hernerokkasumussa.
Teknologiateollisuus näytti viime tuloneuvottelukierroksella tietä kyseenalaisella tavalla valitsemalla liittokierroksen ja upottamalla siten vaihtoehdon keskitetystä työehtosopimuksesta. Sovitut palkankorotukset olivat korkeita ja johtivat samanlaisiin korotuksiin muilla aloilla.
Teknologiateollisuudessa neuvoteltiin kolmen vuoden sopimuksesta, jossa palkat olisi epävarman taloustilanteen vuoksi sovittu nyt vain ensimmäiseksi vuodeksi. Työntekijäjärjestöjen tulkinnan mukaan sopimus kaatui nyt viime hetkellä siihen, ettei työnantajapuoli katsonut olevan edellytyksiä allekirjoittaa sopimusta. Metallin puheenjohtaja Riku Aalto antoi ymmärtää, että patruunat olisivat vetäneet viime hetkellä maton oman neuvottelijansa alta.
Päänavauksen epäonnistuminen merkitsee, että esimerkiksi kemian ja metsäteollisuuden sopimusten teko lykkäytyy. Se pienentää muutenkin vaikean työmarkkinavuoden aikaikkunaa. Edessä voi olla hyvin kireä työmarkkinasyksy. Finanssialallakin on ollut tavoitteena tehdä sopimus jo toukokuussa, mutta myös se siirtynee.
Vaikka pääministeri Matti Vanhanen kielsi pahimman pettymyksensä, on selvää, että sopimuksen lykkäytyminen oli hallitukselle paha takaisku. Lohtua täytyi hakea siitä, ettei neuvottelukontakti sentään katkennut.