Berliinissä monilla ihmisillä on koira. Se on usein sekarotuinen ja isonpuoleinen ja juoksee vapaana pyörää ajavan isäntänsä perässä. Punkkarijengi paistattelee päivää Alexanderplatzilla, ja heidän takkuiset rakkinsa kylpevät suihkulähteessä.
Tatuoidut, hurjannäköiset punkit pyytävät kohteliaasti ohikulkijoilta 20 tai 50 senttiä. Helsingissä pummit vaativat yleensä kahta euroa. Suomi on kallis maa, ja se näkyy selvimmin ravintoketjun alapäässä.
Saavumme Berliiniin vapun alla ja vietämme kaksi ensimmäistä päivää mukavassa hostellissa Prenzlauerbergissä, joka on entistä itäpuolta. Alue on nykyään trendikäs ja mukava, täynnä eksoottisia ravintoloita ja lastenrattaita työntäviä äitejä.
Vappuaattona mekin kuljemme lastenvaunujen kanssa kaduilla ja katselemme saksalaisnuorison varsin rauhallista juhlintaa. Vaikka viina on halpaa ja helposti saatavissa, niin kukaan ei ole humalassa eikä tappele.
Remontti
Kotona Helsingissä on putkiremontti, joka kestää ainakin kolme kuukautta. Vedet on katkaistu eikä vessa toimi. Emme voi asua siellä puolivuotiaan Kaarlon kanssa. Siksi muutamme Berliiniin, jossa vuokra, ruoka ja taksit ovat ainakin kolmanneksen halvemmat kuin Helsingissä.
Netin kautta olen vuokrannut kaksion Moabitista, joka on entistä Länsi-Berliiniä. Kämppä on siisti ja mukava, lankkulattiat ja iso kylpyamme. Tv:ssä näkyy yli 40 kanavaa. Kolme mainoskanavaa kauppaa koruja, yksi esittelee tatuointeja, yksi kanava on omistettu pokerille. Amerikkalaiset elokuvat ja sarjat on dubattu saksaksi.
Prenzlauerbergista löydämme onneksi videovuokraamon, josta saa uusia ja vanhoja laatuelokuvia englannin- ja joskus jopa suomenkielisillä teksteillä.
Aamulenkki
Käyn joka aamu juoksemassa läheisessä Tiergartenin puistossa. Fredrik Suuri ratsasteli siellä aikoinaan. Eläintarhan kapustahaikarat ja laamat katselevat kun lönkyttelen niiden häkkien ohitse.
Berliiniläiset ovat löysiä lenkkeilijöitä. Kotona Lauttasaaressa saa varautua siihen, että joku sporttinen juppi tai tehotyttö porhaltaa ohi, mutta Berliinissä otetaan rennosti. Näin toukokuussa ilma on kesäisen helteinen, ja Spree-joki virtaa laiskasti.
Asunnoton kaveri on virittänyt riippumaton kahden puun väliin. Koululaisetkin on komennettu lenkille. Tyttöjoukon viimeisenä laahustaa lihava muslimityttö. Hänellä on verkkarit, mutta päässä täytyy helteestä huolimatta olla uskonnon vaatima huivi.
Käyn katsomassa Van Morrisonin konsertin. Paikalla on kolmisen tuhatta keski-ikäistä fania. Pidän monista Vanin biiseistä, mutta tällä kertaa hän on päättänyt olla soittamatta yhtäkään suosikeistani. Saksalaisyleisö jaksaa taputtaa bändin melko tyhjänpäiväiselle jammailulle, mutta Van ei silti suo encorea. Onko Van Morrison tinkimätön taiteilija vaiko kelju äijä, vaikea sanoa.
Joukkomurha
Äitienpäivänä menemme, kuten monet muutkin berliiniläisperheet, paikallisjunalla Wannseelle. Se on kaupungin ulkopuolella sijaitseva järvialue, jossa on hienostohuviloita, purjehdusklubien venelaitureita ja uimaranta.
Haluamme nähdä talon, jossa 1942 pidettiin kuuluisa Wannseen kokous: 15 natsijohtajaa sopi juutalaisongelman lopullisesta ratkaisusta eli juutalaiset päätettiin hävittää kokonaan kolmannen valtakunnan alueelta.
Tämä idyllinen, jalojen lehtipuiden varjostama huvila on siis maailmanhistorian kauheimman joukkomurhan alkukoti. Talossa on näyttely, joka kertoo juutalaisvainojen synkän historian keskiajalta toiseen maailmansotaan asti.
Levähdämme puiston kivipenkillä, jolla SS-pomot Reinhard Heydrich ja Adolf Eichmann luultavasti istuivat 66 vuotta sitten.
Sänkipäät
Seuraavana lauantaina saamme lapsenvahdin ja pääsemme viettämään iltaa Kreutzbergiin, joka kuului Länsi-Berliiniin ja on perinteisesti ollut boheemien suosimaa aluetta. Vielä nykyäänkin se on trendikäs ja sopivasti nuhjuinen menomesta.
Pieniä, kierrätyskeskussohvilla sisustettuja baareja on siellä täällä ja niiden ympärillä turkkilaisten kebap-kioskeja ja kiinalaisten nuudelipaikkoja. Istumme parin oluen verran Cake-nimisessä kuppilassa, jonka nuori dj-tyttö soittaa uskomattoman hyvää musiikkia: vanhaa garagea, jatsia, schlagereita, mielenkiintoisen kuuloisia uusia bändejä. Tuntuu, että ihmiset ovat täällä avoimia kaikelle.
Vähän matkan päässä sijaitsee vanhaan teollisuustilaan perustettu taidekeskus, jossa on meneillään designmessut. Kapean jokihaaran varteen on jo varmaan 60-luvun kultaisina päivinä noussut mitä lie vaihtoehtoeläjien lautahökkeleitä, joissa on nyt mukavia, tunnelmallisia baareja. Puiden oksat ja baarien terassit roikkuvat veden päällä.
Illalla on ollut Bundesliigan jalkapallo-ottelu. Alkuillasta stadionin ympärillä oli mellakkapoliiseja panssariautoineen. Nyt erään rokkibaarin edessä näkyy ottelusta tulleita, punkkarin tai skinin näköisiä, mustapaitaisia sänkipäitä, jotka ovat kuitenkin hyvällä tuulella eivätkä rettelöi.
U-bahn eli metro kulkee vielä yöllä. Ajamme Kurfürstenstrasselle, jossa huorat päivystävät viileässä yössä.
Huomenna alkaa kesäkuu ja olemme jo Välimeren maisemissa.