Kirjoittaja on espoolainen tietokirjailija.
Pääministeri Matti Vanhanen keksi omien sanojensa mukaan idean vanhuuseläkeiän nostosta hiihtoladulla Kuusamossa. Täysin hatusta vedetty ajatus se ei silti ollut. Työurien pidennystä oli mietitty eri puolilla vakavasti, mutta hallituksen periaatepäätös tuli silti politiikkariihestä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja pani puoli valtakuntaa sekaisin.
Ay-liike laidasta laitaan kiehuu kiukusta, ja jotkut kuumakallet puuhaavat jo yleislakkoa. Kansan enemmistö vastustaa kyselyissä eläkeiän nostoa, joka on muuttunut Vanhasen kielenkäytössä ehdotukseksi.
Vanhanen on ajautunut pian kuusi vuotta kestäneen pääministerikautensa pahimpaan ahdinkoon. Eläkeiän nostoa 65 vuoteen on pidetty yleisesti tehottomana lääkkeenä siihen huoltosuhdevaivaan, jota pitäisi hoitaa. Myös pääministerin tapaa tuoda kehnosti valmisteltu linjaus hallituksen politiikkariiheen on ällistelty. Kun hallitus sivuutti kolmikannan kaksi osapuolta, se käänsi samalla selkänsä sille eläkepolitiikan asiantuntemukselle, jota järjestöt ja työeläkeyhtiöt edustavat.
Vanhanen aloitti sunnuntaina radiohaastattelussa varovaisen perääntymisen. Pääministeri näkee, ettei siitä hyvä seuraa, jos omat ja kilpailevien puolueiden poliitikot löytävät toisensa ja yhdistävät rummutusvoimansa häntä vastaan. Kannatusongelmissa piehtaroivassa keskustassa oli jo ennen tätä kuohuntaa paljon niitä, jotka haluavat Vanhasen pois puoluejohtajan paikalta viimeistään vuoden 2010 puoluekokouksessa. Vaihtajat ovat saaneet nyt lisää vettä myllyynsä - Vanhanen kun paljasti eläkeideoinnissaan harvinaisen heikkouden itsessään: aukon asiaosaamisessaan.
Vanhasen vahvuus pääministerinä on ollut substanssi. Pienen alkuhämmingin jälkeen on nähty, että hän pärjää politiikan isoissa kuvioissa ja hallitsee myös nippeliasiat. Juuri tämän takia häntä on ollut vaikea sysätä syrjään keskustan johdosta. Eläkepäätös oli kuitenkin harhalaukaus ja arviointivirhe. Vaikka vastuu siitä kuuluu koko hallitukselle, päätös on pantu Vanhasen tiliin sen jälkeen, kun hän otti itselleen "kunnian" ideoinnista.
Miten ihmeessä Vanhasen pelisilmä petti? Pääministerihän on äärimmäisen hyvin informoitu. Hän voi kääntyä milloin vain maan parhaiden asiantuntijoiden puoleen ja saada heiltä apua sekä neuvoja. Vanhanen ei halunnut neuvoja, mutta niitä on riittänyt. Asiantuntija toisensa jälkeen on tullut esiin ja sanonut, ettei eläkeikärajan nosto auta pidentämään työuria pääministerin olettamalla tavalla.
Tapahtunut paljastaa hämmentävän tosiasian: sen, kuinka yksinäinen Suomen pääministeri voi olla, vaikka kaikki politiikassa pyörii hänen ympärillään ja kaikki parveilevat koko ajan hänen kimpussaan. Tämä on tiedetty keskustan johdossa ja puolueen eduskuntaryhmässä, mutta suurelle yleisölle se voi olla yllätys.
Vahinko olisi ehkä ollut vältettävissä, jos Vanhasella olisi ollut ja olisi sellainen epävirallinen kaveripiiri tai sökörinki, jollainen esimerkiksi Esko Aholla oli pääministerivuosinaan. Pääministerin avustajat eivät pysty hoitamaan sparraajan roolia. Heidän kuuluu auttaa Vanhasta toteuttamaan politiikkaansa ja ideoitaan.
Muut ministeritkään eivät kaiketi älynneet vetää politiikkariihessä Vanhasta hihasta ja tivata, onko yleisen eläkeiän nostossa mitään järkeä, vaikka se on teoriassa järkevä ja kannatettava ajatus valtiontaloutta ajatellen. Vanhasen idea kelpasi valtiovarainministeri Jyrki Kataisellekin, joka on nyt ottanut siihen etäisyyttä.
Tässä nähdään, kuinka tärkeää on, että pääministerin lähellä on ihmisiä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa hänen ajatuksiaan. Vanhanen on perusluonteeltaan etäinen ja varovainen ja poliittisena johtajana suhteellisen yksinäinen. Kun pääministerillä on vielä tulenpalava kiire ja aina tuhat rautaa tulessa, arviointivirheitä voi sattua.
Pääministerien pulma on se, miten ja milloin he ehtivät perehtyä asioihin. Yksityiselämän viettokin on hankalaa, kuten edellisen hallituksen aikana nähtiin. Kiireen vaivaama Vanhanen joutui etsimään naisystävää netistä - tunnetuin seurauksin. Lyhyt suhde Susan Ruususen kanssa johti oikeudenkäyntiin Pääministerin morsian -kirjan paljastuksista.
Vanhasen ja hallituksen eläkepäätös uhkaa puolestaan aiheuttaa poliittisen kriisin. SAK:n johdosta eläkkeelle vetäytyvä Lauri Ihalainenkin on intoutunut käymään viimeistä taistoaan hallitusta vastaan. Hänen puheenvuoroissaan ja tunnetilassaan on pyhän sodan kaltaista paatosta.
Hallituksella on oikeus tuoda protesteista huolimatta eduskuntaan asioita, joita se pitää tärkeänä. Ay-liikkeen kanssa ei ole silti leikkimistä. Sen ovat saaneet kokea ennen Vanhasta muun muassa Kalevi Sorsa, Esko Aho ja Paavo Lipponen. Aho ja Lipponen perääntyivät painostuksen alla. Sorsan hallitus korotti lakkosakkoja vastoin SAK:n kantaa, ja se maksoi osaltaan Sorsalle SDP:n presidenttiehdokkuuden.
Vanhasen toimintatapa tuo mieleen englantilaisen kirjailijan Alan Sillitoen kuuluisan novellin, The Loneliness of The Long Distance Runnerin vuodelta 1958. Vanhanen juoksee pitkää matkaa sinnikkäästi ja sivuilleen vilkuilematta. Hän aikoo jatkaa pääministerinä vuoteen 2014. Eläkekiista vaurioittaa kuitenkin häntä poliittisesti. Puntit keskustan valtataistelussa voivat kääntyä häntä vastaan. Hänelle haetaan nyt haastajia Paula Lehtomäen lisäksi Mari Kiviniemestä ja Olli Rehnistä.