Henkilöityminen on tullut myös eduskuntavaaleihin. Kaksinkamppailu pääministerin paikasta innosti suomalaisia äänestämään, mutta ei juuri vaikuttanut vaalien tuloksiin.
Kolmen kuukauden takaiset eduskuntavaalit olivat monessa suhteessa erikoiset. Kun kilpaa suurimman puolueen asemasta ja pääministerin paikasta käytiin keskustan ja SDP:n kesken, puheenjohtajien paineet olivat kovat. Anneli Jäätteenmäen oli pakko ohjastaa kahdeksan vuotta oppositiossa riutunut puolue takaisin hallitukseen. Paavo Lipponen taas halusi jatkaa kolmannen kauden pääministerinä, olihan työ Suomen kansainvälisen aseman vahvistamiseksi vielä kesken.
Vaalikampanjan aikana Lipponen julisti vaalit pääministerivaaleiksi. Jäätteenmäki taas lainasi ulkoministeriön salaisia Irak-muistioita sanatarkasti. Lipposen taktiikka epäonnistui, kun SDP menetti suurimman puolueen aseman. SDP hävisi keskustalle 6 000 ääntä ja kaksi eduskuntapaikkaa. Jäätteenmäki taas turvautui uhkarohkeisiin vetoihin. Jälkikäteen kaksi kolmasosaa kansasta on tuominnut Jäätteenmäen ratkaisun käyttää vaalikampanjassa hyväksi salaiseksi määrättyjä tietoja.
Mitkä asiat sitten ratkaisivat vaalit? SDP:ssä pidetään ulkoministeriön salaisten muistioiden käyttöä ratkaisevana. Tätä ei kuitenkaan selvitetty äänestyskäyttäytymistä koskevassa Helsingin Sanomien tutkimuksessa. Sen sijaan Suomen Gallupin HS:lle tekemästä ja torstaina julkistetusta selvityksestä ilmenee, että Lipposen ja Jäätteenmäen kaksinkamppailu innosti kansalaisia vaaliuurnille. Noin 130 000 äänestäjää lähti liikkeelle, koska he halusivat vaikuttaa siihen, kummasta tulee pääministeri.
Kilpailu nosti äänestysprosentin 69,7:ään. Nousua vuoteen 1999 tuli puolitoista prosenttiyksikköä. Ilman pääministerikisaa äänestysvilkkaus olisi pudonnut 65 prosentin tienoille.
Puheenjohtajien kaksinkamppailu tiivistyi Helsingin vaalipiiriin, jossa Lipponen oli ehdoton ääniharava. Hän sai noin 10 000 ääntä enemmän kuin Jäätteenmäki. Sen sijaan vaalien lopputulokseen kaksintaistelulla ei ilmeisesti ollut merkitystä. Tutkimuksesta näet ilmenee, että kilvan tiivistyminen kahden ehdokkaan väliseksi jakoi myös lisä-äänet kutakuinkin tasan: noin 50 000 ääntä meni SDP:lle ja keskustalle, loput muille puolueille.
Kaksinkamppailu hyödytti keskustaa ja SDP:tä. Yhdessä ne kasvattivat eroa muihin puolueisiin. Kokoomuksen kannatus tipahti vaaleissa 18,6 prosenttiin. Ääniä puolueelta katosi melkein 46 000 eli keskisuuren kaupungin asukkaiden verran.
Puolueen valintaan vaikuttavat monet syyt, kuten aate, pätevät ehdokkaat ja halu varmistaa puolueen osallistuminen hallitukseen. Noin kolmannes kaikista äänestäjistä piti halua vaikuttaa pääministerin henkilöön ratkaisevana tai melko ratkaisevana. Yhtä moni halusi vaihtaa hallituksen koostumusta.
Viime vaaleissa riittää tutkimista. Jatkossa kannattaisi pohtia myös sitä, mitä eduskuntavaalien henkilöityminen ja muuttuminen pääministerivaaleiksi merkitsee Suomen monipuoluejärjestelmälle pitkällä aikavälillä.
Suhteellinen vaalitapa takaa sen, että monipuoluejärjestelmä säilyy pitkään. Mutta jos pääministerin henkilö nousee eduskuntavaalien tärkeimmäksi kysymykseksi, edetään pakostakin kohti kahden puolueen mallia. Vaikka Suomessa on liikaa puolueita, vaihtoehtojen vähyydestäkin voi tulla ongelma.