Suomen vaalirahakohuista on valovuosi matkaa Italian oloihin. On täysin kestämätöntä, että EU-maan pääministeri on halunnut nostaa itsensä lain yläpuolelle.
Suomen viimeaikainen poliittinen kohu auttaa ymmärtämään paremmin, kuinka syvältä Italian politiikka on vääristynyt. Maan perustuslakituomioistuin poisti keskiviikkona syytesuojan, jonka Silvio Berlusconi pääministerinä oli Italian valtiojohdolle eli ennen muuta itselleen junaillut.
Pelkkä ajatus ylintä johtoa koskevasta syytesuojasta on täysin vieras oikeusvaltion olemukselle. Yhtä vierasta on, että pääministerin käsissä on suuri osa maan mediasta. Suomessa tilanne vastaisi suunnilleen samaa, että pääministeri Matti Vanhanen omistaisi itse suoraan Sanoma-konsernin ja MTV3:n, olisi alistanut valvontaansa valtion omistaman Yleisradion ja olisi eduskunnan päätöksellä lain yläpuolella.
Kun tähän vielä yhdistetään puheet Berlusconin elostelusta maksullisten nuorten naisten kanssa, käsillä on kuva, jonka ei pitäisi Euroopassa mitenkään olla mahdollinen. Kaikkein vähiten yhdessä Euroopan unionin perustajajäsenistä.
Mutta Berlusconin ohjaamana Italia on liukunut yhä etäämmälle tärkeistä perusarvoista. Yksi niistä on lehdistön vapaus.
Amerikkalaisen Freedom House -sananvapausjärjestön vuosittaisessa katsauksessa - jossa Suomi on kakkossijalla - Italia on tänä vuonna liukunut täysin vapaiden maiden ryhmästä osittain vapaiden joukkoon, ainoana läntisen Euroopan maana. Perusteluina ovat oikeusistuinten toimet, järjestäytyneen rikollisuuden ja äärioikeiston harjoittama journalistien häirintä ja median omistuksen keskittyminen.
Tämäntapaisilla sanoilla on yleensä luonnehdittu Venäjää, ja yhtäläisyyksiä kiistatta löytyy. Molempien maiden johto muovaa poliittista järjestelmää mielensä mukaiseksi ja sanelee median sisältöä. Joitain eroja toki yhä on, sillä Italia on maiden sananvapaustilastoissa sijalla 73 ja Venäjä kohdalla 174.
Lokakuun alussa Roomassa joka tapauksessa osoitettiin mieltä sananvapauden puolesta, sillä Berlusconi on kaventamassa oloja entisestään. Kaksi hallituksesta riippumatonta vasemmistolaista lehteä on saanut niskaansa pääministeriltä miljoonaluokan vahingonkorvausvaateet, syynä niiden Berlusconia koskeva kirjoittelu.
Myös radio- ja TV-puolella pääministerin ote on ollut tiukentumaan päin. Brittiläinen the Economist -lehti arvioi, että Italian hallituksen puuttuminen mediaan on nyt hälyttävintä sitten fasistidiktaattori Mussolinin vuosien.
Perustuslakituomioistuinta Berlusconi ei voinut sanella, ja edessä on oikeudenkäyntien sarja. Pääministeri moittii juristeja vasemmistolaisiksi ja kieltäytyy eroamasta. Tässä tilanteessa kysymys tuomioistuimen riippumattomuudesta on erittäin oleellinen. Berlusconin Italia on jo ohittanut sen vaiheen, jossa demokraattisten instituutioiden häiriötöntä toimintaa voi pitää itsestään selvänä.
Takavuosina EU ryhtyi kehnon harkinnan jälkeen boikotoimaan Itävaltaa, jossa äärioikeisto oli noussut hallitukseen. Boikotista ei ollut mitään hyötyä, eikä kokeilua pidä toistaa. Silti on merkillistä, kuinka hiljaa unioni on ollut, kun yksi sen perustajajäsenistä vajoaa pääministerinsä johtamana kestämättömään tilaan.
Berlusconilla on yhä vankka kansansuosio ja maan oppositio on hampaaton. Uusissa vaaleissakin hän saattaisi olla vahvoilla. Mutta suosion suuruus ja demokratian tila ovat kaksi eri asiaa. Oikeuteen päätyvän Berlusconin tapa tarttua valtaan mädättää Italian politiikkaa ja on haitaksi koko Euroopalle.