Kuohunta pääministeri Matti Vanhasen ympärillä ei ota laantuakseen. Pääministerin ahdinko syvenee ja ura voi pahimmassa tapauksessa huipentua valtakunnanoikeuteen.
Pääministerin joulun alle ajoittama kokonaisarvioon perustuva ilmoitus olla tavoittelematta keskustan puheenjohtajuutta saa uusia selittäviä tekijöitä. Tieto siitä, että keskusrikospoliisi selvittää parhaillaan, pitäisikö pääministerin toimista Raha-automaattiyhdistyksen rahanjaossa aloittaa esitutkinta, on kohahduttava. Rikostutkinnan alkaminen olisi paha imago-ongelma ja tekisi Vanhasen aseman kestämättömäksi.
Keskusrikospoliisi on selvittänyt jo lokakuussa pääministerin toimia Nuorisosäätiön jakamaan vaalirahaan liittyen. Vanhanen on kiistänyt tutkinnan vaikuttaneen hänen vetäytymispäätökseensä, kun ei sanomansa mukaan ole ollut edes tutkinnan kaikista vaiheista tietoinen. Toisenlaista tulkintaa on kuitenkin vaikea välttää.
Vanhasen mahdollinen päätyminen valtakunnanoikeuteen on pitkän tien takana. Keskusrikospoliisi voi aloittaa esitutkinnan vain, jos perustuslakivaliokunta päättää asiasta oikeuskanslerin mahdollisen aloitteen pohjalta. Vanhanen on kiistänyt tehneensä mitään väärin ja viitannut vanhaan keskusteluun oikeuskanslerin kanssa, että vaalituki ei aiheuta ministerille jääviyttä.
Pääministerin poliittinen umpikuja näyttää joka tapauksessa selvältä toistuvien ikävien uutisten takia. Ei ole monta päivää siitä, kun korkein oikeus pui pääministerin ja hänen entisen naisystävänsä kiistaa yksityisyyden suojan loukkauksesta. Savu ehti tuskin laskeutua tuppeen sahatun lautakasan arvoituksesta. Muistissa ovat myös harmaan pääministerin yllättävän moniulotteisen yksityiselämän paljastukset. Yksityiselämä ei kuulu ulkopuolisille, mutta poliitikon kohdalla se vaikuttaa äänestäjien tekemään kokonaisarviointiin.
Vanhasen poliittista ahdinkoa lisää myös se, että hän on yksinäinen ja itsenäinen, joka tekee päätöksiä ja ehdotuksia omaan yksityiseen harkintaansa perustuen. Vanhanen on johtanut maata ja puoluetta hallitusti ja virkamiesmäisesti. Tehtävien hoidosta ei monella ole huomauttamista ja myös hallituskumppanit kiittelevät. Vanhaselta näyttää kuitenkin puuttuvan tehokas sparrausrinki, jossa hän testaisi ja koettelisi poliittisia ajatuksiaan ja manöövereitään.
Kukaan puolueesta ei toistaiseksi ole haastanut Vanhasen ajattelua ja toimintatapaa. Keskustan perinteiseen tapaan rivit on pidetty suorassa ja pääministeriä arvostelevat lausunnot kurissa. Pääministerin ja puoluesihteerin välillä vallitseva selkeä epäsopu on voitu leimata keskustan perinteisen kahden kärjen politiikan piikkiin. Pääministeri johtaa maata ja hallitusta, sillä aikaa kun puoluesihteeri räksyttää kentällä.
Keskustan puheenjohtajakisassa valmistaudutaan täyttä päätä Vanhasen jälkeiseen aikaan.Toistaiseksi kisassa ovat mukana varttunut mies ja keski-ikäinen nainen.
Keskustaväellä ei ole ollut tapana valita yli 50-vuotiaita johtoonsa. Viimeksi niin kävi, kun juuri 50 täyttänyt Johannes Virolainen valittiin puheenjohtajaksi 1964. Sitä ennen keskustaväki on vain kaksi kertaa valinnut yli viidenkymmenen virstanpylvään ylittäneen johtajan. Santeri Alkio oli 56-vuotias ja Filip Saalasti 51-vuotias tullessaan valituksi.
Tämä ei tiedä hyvää aikuisen miehen charmiin luottavalle Paavo Väyryselle. Keskustaväki tekisi historiaa, jos se valitsisi 63-vuotiaan Väyrysen puolueen johtoon. Tilastojen perusteella tilaa on myös nuoremmille haastajille.