Britannian pääministeri Gordon Brown sai Englannin ja Walesin paikallisvaaleissa tyrmäysiskun, jonka jäljiltä kanveesista ei nousta hetkessä. Tulos oli työväenpuolueelle huonoin sitten 1960-luvun lopun. Nöyryytyksen huipuksi puolue jäi kannatustilaston kolmanneksi maassa, jossa on käytännössä ollut kaksipuoluejärjestelmä.
Eri maiden paikallisvaaleilla on yleensä vain viitteellinen yleispoliittinen merkitys. Tällä kertaa tilanne on toinen. Nämä olivat Britanniassa ensimmäiset vaalit, joihin työväenpuolue meni Brownin johdolla. Puolueen uuden keulakuvan piti antaa näyttönsä, ja sen hän tekikin. Tulos oli historiallisen huono, ja pahin kilpailija eli konservatiivien johtaja David Cameron sai roppakaupalla lisää uskottavuutta parlamenttivaaleja odotellessa.
Työväenpuolueen edellinen veturi Tony Blair veti poliittisen liikkeensä vaalivoitosta toiseen, aluksi ylivoimaisen vakuuttavasti ja lopuksi työläämmin. Kun Blair lopulta jätti vapaaehtoisesti tehtävänsä, hän oli jo muuttunut puolueelleen rasitteeksi, sekä oman persoonansa kulumisen että erittäin epäsuositun Irakin sodan vuoksi.
Tästä vaalitappiosta ei enää voi syyttää Blairia. Irakin kysymyksellä ja Britannian paikallisvaaleilla ei ole keskenään mitään tekemistä, sen sijaan puoluejohtajan ja pääministerin otteella ja äänestäjien tunnelmilla kovastikin. Brownilla on ollut riittävästi aikaa antaa omia näyttöjään, ja nyt saatiin kannattajakunnan arvio niistä. Entinen valtiovarainministeri on pääministerinä jäänyt kamreerimaisen harmaaksi hahmoksi.
Nykyinen kehitys viittaa osien vaihtumiseen Britanniassa. Kun Blair oli vahvimmillaan, konservatiivit olivat aivan pohjalla. Nyt Cameron näyttää olevan pohjustamassa samaa temppua toisinpäin: konservatiivit ovat nousussa, työväenpuoluetta uhkaa romahdus. Liberaalitkin hiljalleen vahvistavat asemiaan.
On jopa mahdollista, että paikallisvaalien nöyryytyksen jälkeen työväenpuolue ei haluakaan enää mennä parlamenttivaaleihin Brownin johdolla. Joka tapauksessa tuloksella on laajempaa merkitystä, sillä Brownin on tämän jälkeen kovin työlästä nousta kansainvälisesti vahvaksi johtajaksi. Hän on jäämässä välivaiheen hahmoksi, samaan tapaan kuin John Major konservatiivien vetäjänä Margaret Thatcherin jälkeen. Tosin Major onnistui voittamaankin yhdet parlamenttivaalit, mitä Brownille ei tällä menolla ole luvassa.
paakirjoitus@kaleva.fi