Vielä muutama vuosi sitten, jos et valittanut työuupumusta, olit melkein kuin joukon petturi. Julkisuudessa olevan mielikuvan perusteella ilmassa on edelleenkin sellainen tunne, että jokaisen pitäisi olla työuupunut tai vähintään sillä rajalla. Kun trendi on tämä, työssä viihtyvä ja innostunut saattaa joutua peittelemään tuntemuksiaan, jottei joutuisi työympäristössään silmätikuksi. Hänestä kun voidaan tehdä työpaikan häirikkö, joka lakkaa olemasta sellainen vasta sitten kun hänet on saatu samaan muottiin ympäristönsä kanssa.
Työssä viihtymistä saattaa olla järkevää vähätellä senkin vuoksi, ettei joutuisi leimatuksi työnarkomaaniksi, jonka romahtamisen ennakoidaan olevan vain ajan kysymys. Työhönsä motivoitunut saattaa kuulla olevansa työssään viihtyvä vain siksi, ettei hänellä ole siviilielämässään mielekästä sisältöä, ikään kuin toinen sen voisi toisen puolesta määritellä.
Mielenterveyden ja työilmapiirin tutkijoiden artikkelit, jos olen niitä oikein tulkinnut, ovat tässä suhteessa melkoisen yksioikoisia. Asiantuntijoiden on suorastaan pakko saada ihmiset lokeroitua, muutenhan he eivät olisi itse tehneet työtään kunnolla eli olleet oikeita asiantuntijoita. Lokeroita vain on liian vähän, sillä ihmisen elämä ja uupumisen syyt ovat todennäköisesti paljon moniulotteisemmat kuin mistä yleisesti puhutaan. Suomalaisessa työelämässä on jotakin kuitenkin pahasti vialla, jos kaikkien oletetaan olevan työuupuneita jos jotkut toisetkin ovat.
Artikkeleiden perusteella suomalaiset ovat joko erittäin tai lievästi työuupuneita tai sitten työnarkomaaneja. Jos todellisuudessa työelämässä olevien henkilöiden joukko on näin kapeasti määriteltävissä, hyvinvointisuomi voisi pian laittaa luukkunsa kiinni. Uskon, että suuri osa työssä käyvistä työskentelee suhteellisen terveenä taiteillen kuitenkin työelämän ja yksityiselämän monenlaisten paineiden alla. Useat kokevat jatkuvasti kiihtyvän työelämän karusellissa uupumistakin, mutta he kokevat sen jopa normaalina. Sellainen työn tekemisen tapa ei kuitenkaan nouse otsikoihin eikä lööppeihin, koska se on niin normaalia. Näin päällimmäiseksi jää tunne, että kaikki ihmiset ovat työuupuneita tai sellaiseksi pian tulossa.
Työuupumusta ei pidä missään tapauksessa vähätellä, sillä sitä on niin monilla aloilla, monilla ihmisillä ja monitasoista. Sen syihin tulee syventyä perusteellisesti, ehkäistä sitä ennakolta ja tehdä tarpeellisia ratkaisuja sen voittamiseksi. Työuupumus on vakava asia ja kohtuuttomien vaatimusten seurauksena se voi saada otteeseensa kenet tahansa meistä.
Työuupumus paikallistetaan kuitenkin usein vain työpaikalle muistamatta, että ihmisen elämä on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos joku kokee jo elämänsäkin kivirekenä, on suorastaan ihme, ettei sellainen uupuisi työssään puhumattakaan ihmisestä, joka tuntee olevansa täysin väärällä alalla. Joku joutuu tekemään työtä, jossa hänelle ei ole kykyihinsä nähden tarpeeksi haasteita. Toinen puolestaan yrittää vastata vaatimuksiin liian vähäisin eväin. Molemmissa tapauksissa ihmiset uupuvat ja samalla uuvuttavat muita.
Työssä jaksamista ja viihtymistä pitäisi tukea ennen kaikkea sillä, että kullekin paikalle valittaisiin tehtävään sopiva henkilö. Valitettavasti aivan liian usein joutuu huomaamaan, että valinta on ollut kaikkea muuta.