Oulun kauppahallin kahvion nurkkapöydässä istuu tyylikäs herrasmies. Keijo Siljander, 59, hämmentää glögiään rauhallisesti. Joulun kynnyksellä Siljanderilla ei ole mihinkään kiire -- toisin kuin yleensä.
Tammikuun alussa Siljander aloittaa työt Rovaniemen hovioikeuden neuvoksena. Lappiin Siljander siirtyy Haapajärven käräjäoikeuden laamannin eli päällikkötuomarin paikalta. Pikkukaupungissa kului kaksi työntäyteistä vuotta (2004 ja 2005).
"Haapajärven-vuosina meni pari yötä kokonaan paperitöissä. Siis siten, että alla oli normaali työpäivä istuntoineen. Yöllä pyrin ratkaisemaan jonkun hankalan jutun ja jatkoin aamulla uuteen istuntoon nukkumatta silmällistäkään."
Kuulostaa kohtuuttomalta, mutta Siljander ei kaipaa sympatiapisteitä. Pitkän linjan käräjätuomari tiesi jo ammatinvalintavaiheessa, että oman alan töiden tekeminen ei ole kellokorttitouhua. "Eräs kollega sanoi kerran, että viikonloppu on ainoa aika, jolloin saa tehdä töitä rauhassa", Siljander virnistää.
Matalalla profiililla
Työn kautta Siljanderille avautuu ovi tarkoin varjeltuun maailmaan, joka on täynnä mitä ihmeellisimpiä tarinoita. Osa tarinoista on tyrmistyttäviä. Niin tyrmistyttäviä, ettei niiden puolueeton tarkastelu käy keneltä tahansa.
Seksuaalirikosjutut käsitellään usein suljettujen ovien takana. Suuri yleisö saa raiskausjutuista niukasti tietoa, mutta Keijo Siljander kollegoineen on aina tapahtumien keskipisteessä. Siellä, missä yhtään kiveä ei jätetä kääntämättä. Siellä, missä raakuudet puidaan läpi jokaista iljettävää yksityiskohtaa myöten. Siljander -- jos kuka -- tietää, kuinka paljon maailmaan mahtuu pahuutta. Miehen nuijankopautuksella on sinetöity monta elinkautistuomiota.
"Päätöksenteon hetkellä tunteet on sysättävä sivuun", Siljander painottaa. Vaikka käräjätuomarit ovat yhteiskunnassa merkittäviä vallankäyttäjiä, eivät Siljander ja tämän kollegat näy usein julkisuudessa. Matalan profiilin pitäminen on tarkoituksellista. "Tietty pidättyväisyys kuuluu toimenkuvaan."
Pää täytyy pitää kylmänä myös silloin, kun salissa haistatellaan, paiskotaan tuoleja tai esitetään tappouhkauksia.
"Minun henkeäni on uhattu vain kerran." Uranvaihtoa Siljander ei ole silti miettinyt. Ikinä.
Haapajärven käräjäoikeuden tulevaisuus on hämärän peitossa. Oikeusministeriö aloitti vuonna 2003 prosessin, joka tähtää Ylivieskan ja Haapajärven käräjäoikeuksien yhdistämiseen.
Matkan varrella yhdistämissuunnitelmissa on vilahtanut myös Raahen nimi. Tällä hetkellä kuvio on täysin levällään. Alueen käräjäoikeudet jatkavat toimintaa entiseen tapaan ainakin tulevan vuoden ajan. Siljanderin paikan määräaikaisena laamannina ottaa Haapajärven käräjäoikeuden käräjätuomari Aarne Korhonen.
"Epätietoisuus rassaa työntekijöitä", Siljander tietää.
Tehtävänsä jättävällä laamannilla on oma käsitys siitä, kuinka yhdistämisasiassa tulisi edetä. Siljanderin mielestä maltti on nyt valttia.
"Odottaisin 3--4 vuotta ja katsoisin, miltä kuntakenttä silloin näyttää."
Ylivieskan asemaa käräjäkeskuksena puoltaa muun muassa sijainti pääjunaradan varressa. "Toisaalta voidaan kysyä, pitääkö kaikki keskittää juuri Ylivieskaan", Keijo Siljander pyörittelee varovasti kantaansa.
Stadin kundi tuli pohjoiseen
Siljander asuu Oulussa, mistä hän kulki Haapajärvellä reissumiehenä. Juuret löytyvät kuitenkin miljööstä, josta kertoo Juha Vainion sanoittama ja Fredin levyttämä kappale Kolmatta linjaa takaisin. "Olen lihakauppiaan poika Helsingin Kalliosta, aivan siitä kirkon vierestä."
Pohjoiseen Stadin kundi tuli 1969. Sen jälkeen hän kiersi eri tehtävissä Oulussa, Haapajärvellä, Iissä, Muhoksella, Rovaniemellä, Torniossa ja Kemissä.
Jouluna kahden aikuisen lapsen isä voi nauttia itselleen harvinaisemmista asioista, kuten kiireettömyydestä. Työpöytä Haapajärvellä on jo putsattu. Pesti Rovaniemellä alkaa 2. tammikuuta. "Neljä työvuotta on vielä jäljellä. On todennäköistä, että jään uudesta työstäni myös eläkkeelle." Rovaniemen-komennus ei tarkoita pehmeää laskua vapaaherran auvoisaan arkeen -- päinvastoin. "Töitä on luultavasti enemmän kuin Haapajärvellä oli."