Suomen yliopistoja odottaa päällekkäisten tehtävien karsiminen ja toimintojen tiivistäminen. 14 yliopiston ja kuuden alueellisen yliopistokeskuksen työnjakoa opetuksessa ja tutkimuksessa on pakko tarkastella kriittisesti opiskelemaan pyrkivien ikäluokkien pienentyessä.
Nykyinen talouslama on nostanut esille vanhan puheenaiheen yliopistojen määrästä ja tehtävistä, mutta keskustelun sävy on toisenlainen, rakentavampi.
Havaittavissa ei ole raakaa karsimishalua, vaan huolestuneisuutta olemattomasta työnjaosta ja halua kehittää yliopistolaitosta.
Keskustelun pohjana on hätäännys siitä, että Suomessa yliopistot eivät ole erikoistuneet tarpeeksi tuottaakseen kansainvälistä huippuopetusta- ja tutkimusta.
On käynyt jopa päinvastoin: tarjolla on liikaa samoja opintokokonaisuuksia eri puolilla maata. Esimerkiksi lääketiedettä, opetusalaa, viestintää ja kaupanalaa opetetaan useammassa yliopistossa.
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi maaliskuussa selvityksen, jonka mukaan hajanainen yliopistokenttä on johtanut tutkimuksen ja koulutuksen tason laskuun sekä heikkoon tehokkuuteen.
Taustalla on elinkeinoelämän halu puristaa yliopistosta ulos hyödyllisiä innovaatioita ja kansainvälisiä huippuluokan osaajia. Joidenkin mielestä sivistysyliopiston tehtäviin kuuluu muutakin kuin kilpailukyvyn ylläpito.
Evan näkemys on oikeansuuntainen siinä, että yliopistot kaipaavat täsmällisempää kokonaissuunnitelmaa. Pitää tehdä valtakunnallinen strateginen päätös, minkälaista opetustarjontaa ja tutkimusta tarvitaan ja monessako yliopistossa kutakin koulutusta annetaan.
Samanlaista profiloitumista ja päällekkäisyyksien karsimista on esittänyt valtioneuvoston asiantuntijaelin tutkimus- ja innovaationeuvosto, joka on valmis pohtimaan luopumista tietyistä koulutus- ja tutkimusaloista.
Evan mukaan on valittava alat, jotka ovat tärkeitä tulevaisuudessa. Lähtökohtana tulee olla sellainen yksikkökoko, jolla varmistetaan tutkimuksen ja opetuksen laatu.
Evan vertailun mukaan Suomi on menettänyt etenkin innovaatiokyvykkyydessä asemiaan kilpailijamaihin. Tehokkuuslistan kärjessä on Tanska, joka keskitti yliopistonsa suurempiin yksiköihin vuonna 2006.
Suomen paikallaan ollut yliopistokenttä liikahti, kun maahan muodostui kolme uutta suuryliopistoa vuonna 2010. Syntyi Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja hieman myöhemmin taideyliopisto.
Muut alueelliset yliopistot ovat seuranneet tarkoin, miten yhdistymiset ovat onnistuneet ja millaisia hyötyjä suuremmasta yksikkökoosta on seurannut.
Viisi vuotta on lyhyt aika tehdä lopullisia päätelmiä, mutta hallinto on keventynyt, päällekkäisyyksiä purettu ja kustannussäästöjä saatu. Ainakin Aalto on onnistunut kasvattamaan tutkimusmäärärahojaan ja kansainvälistymään tavalla, johon kolme pientä korkeakoulua eivät olisi yksittäin pystyneet.
Pääkirjoitus