Suomen pääkaupunki Helsinki voi taloudellisesti pahoin. Niinpä alhaista veroprosenttia ollaan nostamassa yhdellä prosenttiyksiköllä; piirun verran lähemmäs maan keskiarvoa. Myös muut voimakkaasti kasvaneet pääkaupunkiseudun kunnat valittavat kurjuutta.
Suomessa on hyväksytty periaate, jonka mukaan ihmiset ovat tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä; kaikille turvataan yhtäläiset peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Tämä on voinut toteutua vain tasaamalla veroin kerättyjä tuloja.
Tuloerot maan osien välillä ovat valtavat. Pääkaupunkiseudulla ansaitaan kaksi, kolme kertaa enemmän henkeä kohti kuin syrjäseuduilla. Nyt kun talouskriisi saavutti Helsingin, hyväosaisten keskuudessa syntyi kapina. On alettu puhua ääneen, ettei elättäjäkuntien tarvitsisi antaa tekohengitystä elinkelvottomille kunnille.
Tällaiset lausahdukset voisi jättää omaan arvoonsa, ellei niitä olisi viljellyt sisäasiaministeriön korkein virkamies, kansalianpäällikkö, entinen kokoomuslainen sisäministeri Kari Häkämies. Virkamieheltä, jos keneltä, on lupa odottaa kansalaisten tasavertaista kohtelua.
Häkämies unohtaa sen tosiasian, että pääkaupunkiseudun vaurauden takana on koko kansa. Köyhät kunnat ovat kouluttaneet ihmisiä, jotka ovat lähteneet työn perässä etelään. Ei vain ihmiset, vaan heidän mukanaan valtava henkinen pääoma on siirtynyt maalta kaupunkeihin.
Syrjäiset seudut ovat paitsi työvoiman ja henkisen pääoman myös elintarvikkeiden ja tuotannon raaka-ainelähteitä. Ilman näitä tukiaisia Helsinki ei olisi se suomalaisen hyvinvoinnin mekka, millaisena se halutaan nähdä.
On syytä muistaa, että kun Helsinkiin on rakennettu vaikkapa yliopisto, urheilustadion, kansallismuseo tai oopperatalo, ne ovat olleet koko kansakunnan satsauksia, joita on tuettu yhteisistä, valtion varoista. Ne suotakoonkin pääkaupungille.
Vaikka iso joukko on lähtenyt maalta kaupunkeihin, kaikki eivät. Myös niille, jotka asuvat syrjäalueilla, on turvattava samat yhteiskunnan peruspalvelut kuin muille. Joka tapauksessa monista muista palveluista he jäävät paitsi.
Ikärakennetilasto kertoo, kuinka Helsinki on vetänyt aktiiviväkeä ja kuinka maaseutukuntien kontolle jää suuren lapsimäärän kasvattaminen ja kouluttaminen sekä toisaalta vanhuksista huolehtiminen.
Pannaanpa rinnakkain Helsinki ja pieni Sievin kunta. Näitä yhdistää paitsi, että Sievin kunnanjohtaja on kotoisin Helsingistä, myös kuntatalouden heikko tila. Molemmat ovat pärjänneet työpaikkojen saamisessa. Helsinkiläisistä alle 14-vuotiaita on 14,9, 15-65-vuotiaista 71,7 ja yli 65-vuotiaita 13,4 prosenttia. Sievin vastaavat prosenttiluvut ovat 27,5, 59 ja 13,8.
Häkämiehen mukaan kunnan pitää itse selvitä eikä tukipolitiikka saa olla ratkaiseva elementti. Lausahdus on kuin muusta maailmasta tai sitten vain sammakko, jollaisia Häkämieltä on toki ennenkin lipsahtanut. Suomessa on koko joukko kuntia, jotka eivät missään oloissa selviä velvoitteistaan ilman valtion tukea.
Ja vaikka kuinka köyhiä naapurikuntia pakkonaitetaan keskenään, vauraus ei siitä kasva. Osa palveluista on joka tapauksessa järjestettävä lähellä ihmistä, on kyseessä pieni tai suuri kunta.