Pääkirjoitus

Pää­kau­pun­ki­seu­dun ontuva yh­teis­työ

Pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot kokoontuivat maanantaina ensimmäisen kerran yhteiseen istuntoon. Finlandia-talolla hyväksyttiin pääkaupunkiseudun yhteistyösopimus, josta tosin Espoo ja Vantaa saman tien äänestivät.

Pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten valtuustot kokoontuivat maanantaina ensimmäisen kerran yhteiseen istuntoon. Finlandia-talolla hyväksyttiin pääkaupunkiseudun yhteistyösopimus, josta tosin Espoo ja Vantaa saman tien äänestivät.

Tällainen 250 luottamushenkilön mammuttikokous ei voi olla muuta kuin symbolinen ele, eräänlainen rituaali, joka muun Suomen näkökulmasta katsoen peittää alleen aina yhtä hämmästyttävän tosiasian: Suomen suurin kaupunkimainen keskittymä haaskaa resurssejaan ja sotkee oman tulevaisuutensa mahdollisuuksia, koska se ei pysty saamaan yhteistyötään läheskään tarvittavalle tasolle.

Olemukseltaan aivan samankaltaisia lähiöitä halkovat kaupunkien keinotekoiset rajat, vaikka todellisuudessa koko seutu on yhtä ja samaa työssäkäyntialuetta. Vantaalla ja Espoolla ei ole todellista keskustaa, ja Kauniainen on kaiken keskellä pieni rikas kummajainen. Sipoossa puolestaan vahditaan mustasukkaisesti, ettei suurkaupunki vain leviäisi ruotsinkieliselle maaseudulle.

Metron linjauksista Espooseen on kiistelty vuosikymmeniä, yhtenäistä tonttipolitiikkaa ei ole, ja yhä useammat hakeutuvat asumaan kymmenien kilometrien päähän työpaikoiltaan naapurikuntiin.

Pääkaupunkiseudun yhteistyötä ei missään vaiheessa ole harjoitettu tosissaan joitakin erityisalueita lukuunottamatta. Jotain toki on saatu aikaan, mutta isoissa ratkaisuissa pikkupolitikointi on aina tullut vastaan. Kuitenkaan Suomessa missään toisella alueella ei kuntarajojen häivyttämisellä saavutettaisi yhtä suurta hyötyä kuin siellä. Yhteistyösopimuksen on määrä velvoittaa alueen kaupungit "ennakkoluulottomaan valmisteluun" menosta vielä pidemmälle. Silti olisi ihme, jos asenteet tämän jälkeen ratkaisevasti muuttuvat.

Asialla on merkitystä myös muulle maalle. Kuntaliitokset ovat tapetilla kaikkialla. Yleisiin asenteisiin vaikuttaisi kummasti, jos esimerkkiä voitaisiin näyttää juuri siellä, missä tarve ja hyöty olisivat kaikkein ilmeisimmät. Päällekkäinen hallinto ja tehoton maankäyttö merkitsevät myös yhteisten voimavarojen haaskausta.

Kyse on tässäkin pitkälti valta-asemista ja niiden säilyttämisestä. Yhteiskokouksessa oli mukana 250 valtuutettua. Eduskunnalle riittää 200 kansanedustajaa koko maata varten. Järkevästi toimiva yhtenäinen pääkaupunkiseutu tulisi toimeen paljon vähemmällä.