Salpausselän yleisö osoitti sunnuntaina seisaallaan suosiota hiihtäjä Aino-Kaisa Saariselle, joka lopettaa tänä keväänä uransa. Saarinen hiihti kotimaisemissaan viimeistä kertaa maailmancupissa ja päätti 20 vuoden taipaleensa Salpausselällä komeasti yhdeksänteen sijaan.
– Melkein purskahdin itkuun, kun ihmiset kannustivat alussa niin paljon. Ajattelin, että mitäköhän tästä tulee, jos lähden itkemään tuonne ladulle.
– Ajattelin, että nautin joka metristä. Oli hyvin riemukas kilpailu, Saarinen sanoi.
Hän ei maalisuoraa lykkiessään nähnyt yleisön seisomaan nousua, mutta kuuli kovan pauhun. Maalissa liikutus otti hiihtäjästä ylivallan, kun kisaisäntä Lahden Hiihtoseuran puheenjohtaja Juha Kolu antoi hänelle kukat.
Hänen lähipiirinsä oli latujen varrella toukokuussa kaksi vuotta täyttävästä Amanda-tyttärestä vanhempiin, joita piti Saarisen mukaan lievästi patistaa katsomoon. Vanhemmat ovat olleet pienessä flunssassa ja epäröivät siksi lähtöä kisoihin.
– Iskä sanoi toissapäivänä, että jos he tulevat vasta ensi vuonna. Jos Aikku hiihtäisit silloin vaikka kansallisessa ryhmässä, Saarinen kuvasi vanhempiensa kanssa käytyä keskustelua.
Kansalliseen ryhmään Saarinen ei haikaile, vaan Salpausselän kisojen hiihdot on nyt hiihdetty. Jäähdyttelijäksi hän ei rupea.
Seuraavaksi Saarinen jättää hyvästejä Norjan ja Ruotsin hiihtoyleisöille. Maailmancup jatkuu ensi keskiviikkona, ja cup-kausi kestää vielä pari viikkoa.
– Mä rakastan Drammenia, mä rakastan Kollenia, mä rakastan Falunia, Saarinen hymyili.
Taivalkosken SM-latujen rakastamisesta hän ei vielä tiedä, koska oli raskaana paikkakunnan edellisten SM-kisojen aikaan kaksi vuotta sitten. Mutta Saarisen ura päättyy 6.–8. huhtikuuta hiihdettäviin SM-kisoihin.
– Mikäs tässä on hiihdellessä, hyvässä kunnossa, Saarinen tuumasi.