Erkki Liikanen on astumassa parrasvaloihin uudessa roolissaan Suomen Pankin pääjohtajana. Entinen valtiovarainministeri jakoi ensi töikseen ohjeita talouspolitiikan suunnasta.
Suomen Pankissa on eletty siirtymävaihetta, jonka ajan sen pääjohtaja on ollut julkisuudelta näkymättömissä. Ensin Matti Vanhalan kausi katkesi kesken sairaslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeeseen alkutalvesta. Kevään ajan hänelle haettiin seuraajaa, ja kesän yli on EU-komissaarista keskuspankin johtajaksi muuttunut Erkki Liikanen perehtynyt uusiin tehtäviinsä kaikessa rauhassa. Se on ollut viisasta.
Tauko on ollut pitkä, mutta se tarkoittaa myös, että Liikanen voi ottaa oman roolinsa luontevasti ja kumartelematta edeltäjiensä suuntaan. Pankin pitkää linjaa ja asemaa osana Euroopan keskuspankkia hän ei voi kuitenkaan ylenkatsoa.
Keskuspankin johtajuus edellyttää suurta harkintaa julkisuudessa. Tässä Liikanen joutuu opettelemaan uudet pelisäännöt. Hänen taustansa on tyystin toinen kuin Matti Vanhalalla ja Sirkka Hämäläisellä. Liikanen on ollut täysverinen poliitikko, joka diplomaatin tehtävien kautta päätyi Euroopan unionin komission jäseneksi. Hän on vuosikymmenet tottunut olemaan politiikan ja julkisuuden keskipisteissä - ja sanomaan mielipiteensä.
Liikasen ensimmäistä näkyvää esiintymistä Suomen Pankin pääjohtajana odotettiinkin suurella mielenkiinnolla. Varsinaisena asiana oli Suomen Pankin talousennusteen julkistaminen. Pankki arvioi maan kansantuotteen kasvuvauhdiksi ensi vuonna 3,2 prosenttia. Suomen Pankki on näin hieman toiveikkaampi kuin valtiovarainministeriö, joka pari viikkoa sitten ennusti ensi vuoden kasvuksi 2,7 prosenttia. Handelsbanken pääsi äskettäin odotuksissaan jo yli kolmen prosentin.
Valtiovarainministeriössä katsotaan tulevaisuuteen tällä hetkellä varovaisemmin kuin muissa talouden asiantuntijalaitoksissa. Erot eivät ole suuria, mutta herkästi tulee mieleen ajatus, että budjetin eduskuntakäsittelyn takia ministeriön pidättyvyys on myös poliittisesti tarkoituksenmukaista.
Suomen Pankin ei kuulu tehdä politiikkaa. Se on kuitenkin ennusteissaan aina arvioinut lyhyesti, miltä talouspoliittinen ympäristö maailmalla ja Suomessa näyttää.
Ennusteiden laadinta on yksi pankin nimenomaisista tehtävistä. Varsinaisina päätehtävinähän pankilla on hintavakauden ylläpito ja euroalueen rahapolitiikkaan osallistuminen. Pankin ja pankkilaisten kuuluu ottaa osaa asiantuntijoina myös kotimaiseen talouskeskusteluun.
Liikasen ensimmäinen esiintyminen jätti vaikutelman, että tässä roolissa hänestä vielä kuullaan. Tiedotustilaisuudessa hän jätti kokeneen avustajakaartinsa taka-alalle ja hoiti kaiken itse. Hän ryhtyi myös ajamaan talouspolitiikan sisältökysymyksiä, kuten kaupan ja rakennusalan kilpailuttamista ja tärkeää tuottavuuden lisäystä - hän alkoi jopa perata yritysten sisäisiä hierarkioita, varastointia ja henkilöstön koulutusta. Esillä olivat myös talouspolitiikan isot asiat, kuten investointien tukeminen, huonoon väestökehitykseen varautuminen sekä tutkimus- ja tuotekehittely.
Kokonaisvaikutelma oli vielä varovainen, mutta merkit viittaavat siihen, että Liikanen on ottamassa vielä isoa roolia suomalaisessa talouspoliittisessa keskustelussa. Vanhan poliitikon veri vetää.
Keskustelevuus on hyvä ominaispiirre pääjohtajalle, kunhan Liikanen muistaa, mitä tapahtui hänen ministerikaudellaan. Hän ajautui julkiseen suukopuun pääjohtaja Rolf Kullbergin kanssa. Sellaista pitää välttää.