Darwinin päivän aterialla syödään eliöitä niin laajalta skaalalta kuin suinkin. Oulun yliopiston biologian laitoksen tutkijat laativat Pedolle mahdollisimman monimuotoisen menun.
Mikäpä olisi parempi tapa viettää evoluutioteorian isän Charles Darwinin 200. syntymäpäivää kuin juhla-ateria, joka kuvastaa luonnon loputonta monimuotoisuutta. Tällainen ateria, Phylum Feast eli pääjaksosyömingit, on ainakin Kanadan biologipiireissä perinne, josta löytyy mainintoja 1970-luvun alkupuolelta lähtien.
Suomeen traditio ei taida olla levinnyt, sillä Pedon löytämästä neljästä kulinaristibiologista - yllättävän yleinen laji, muuten - yksikään ei tuntenut sitä. Mutta ainahan voi yrittää. Niinpä professori Esa Hohtola Oulun yliopiston biologian laitokselta laati kollegoidensa kanssa pääjaksomenun, joka lienee maamme ensimmäinen.
Phylum Feastin perusideana on valmistaa ruokaa mahdollisimman monesta eläinten pääjaksosta ja kasvien kaaresta. Pääjaksot ja kaaret ovat eliöiden biologisessa luokittelussa toiseksi ylin taso heti kuntien (eläimet, kasvit, bakteerit jne.) jälkeen. Kanadalaiset esikuvamme ovat kuitenkin laajentaneet tavoitetta alimpaan tasoon eli lajeihin asti, joten Pedon pyytämä menu sisältää myös yksityiskohtaisempia luokitteluja. Niiden kautta maallikko saa aavistuksen paitsi monimuotoisuuden valtavasta kirjosta, myös helvetillisen mutkikkaasta luokittelusysteemistä.
Versokasvien kolmesta kaaresta - sammalet, sanikkaiset ja siemenkasvit - ylivoimaisesti eniten syödään siemenkasveja, kertoo Esa Hohtola. Näihin kuuluvat muun muassa viljat, vihannekset ja hedelmät. Sanikkaisten ja sammalten ravintokäyttöön hän ei ole juuri törmännyt.
"Paavo Ruotsalainen puhuu sammalsurvoksesta pula-ajan ruokana, mutta kyseessä lienee ollut jäkälä. Sanikkaisista tiedän vain kallioimarteen, josta saadaan lakritsin makua."
Kasvien kaariin verrattuna eläinkunnan pääjaksot ovat ravinnossamme aliedustettuina, sillä yli 30:stä pääjaksosta vain muutama on kokkien käytössä. Loput ovat liian harvinaisia tai pienikokoisia.
"Paljon syödään selkäjänteisiä - lintuja, nisäkkäitä, sammakkoja ja niin edelleen. Niveljalkaisista käytetään äyriäisiä ja hyönteisiä."
Nilviäisistä herkkusuiden suosiossa ovat mustekalat, etanat ja simpukat. Pedon menussa esiintyvä percebe, suomeksi hanhenjalkasimpukka, ei kuitenkaan kuulu nilviäisiin vaan lonkerojalkaisiin ja on "simpukka" vain lainausmerkeissä.
"Eläinten ja kasvien lisäksi tulevat sienet ja bakteerit, ja niistähän löytyy hirveästi ruokaa. Kuka tahansa, joka syö viiliä tai jugurttia, syö bakteereja", Hohtola toteaa.
"Sitten on erikoisuuksia: jossakin syödään meduusoja, jotka kuuluvat onteloeläimiin, jossakin piikkinahkaisiin kuuluvia merisiilejä tai merimakkaroita, jotka ovat oma pääjaksonsa."
Itämeressä esiintyvä korvameduusa odottaa vielä pääsyä suomalaisten ruokapöytiin. Mitähän viinieksperttinä tunnettu Hohtola suosittelisi korvameduusan kyytipojaksi?
"Sen pitäisi olla sellaista, joka peittää kaiken muun alleen... esimerkiksi rutikuivaa sherryä."
Darwinin päivä 12.2.