Inari Ohut lumi peittää Nellimin kylää. Sen tokkakunnan ensimmäinen oma erotus on viiden viime vuoden ajan pidetty vasta tammikuussa, kun on saatu tarpeeksi lunta porojen kokoamiseksi kivisestä maasta.
Tokkakunnan ensimmäiset porot eroteltiin kuitenkin jo viikko sitten Moitakurun aidassa Saariselän kupeessa.
"Moitakurusta ajetaan joka vuosi satoja vaatimia ja hirvaita takaisin Nellimiin", Kalevi Paadar selvittää.
Teuraat on helppo selvittää oman paliskunnan aidassa Moitakurussa, mutta eloon jäävät porot pitää kuljettaa autolla takaisin omille laitumille.
Poronhoidon puolustaminen on yksi niistä syistä, joiden vuoksi Paadarille, 57, myönnettiin viime viikolla tämän vuoden Ihmisoikeuspuurtaja-palkinto.
Hän on liikkunut porometsällä 1960-luvulta lähtien ja seurannut pitkään hakkuiden vaikutuksia ympäristöön.
Juuri hakkuut ovat Paadarin mukaan suurin syy Nellimin porojen liikkumiseen.
"1970-luvulla hakattiin Siikajärven kairasta isot alueet ja myrsky vei vielä siemenpuut. 1980-luvulla rakennettiin Kontosjärven tie ja hakkuut kiihtyivät. Vasta pari vuotta sitten poro alkoi hyväksyä Siikajärven talvikaivuualueeksi, kun nuori männikkö alkoi suojata sitä jonkin verran", Paadar jutustelee.
Kalevi Paadarin mukaan tuuli kovettaa hakatun alueen lumen ja porot lähtevät pehmeämmille kaivuupaikoille.
Lumi sulaa hakkuualueilta myöhemmin kuin metsistä ja kesällä ne ovat niin kuivia, että jäkälä kasvaa niillä huonommin kuin metsissä.
Metsähallitus ja Inarin paliskunnat ovat istuneet metsäkokouksia pitkin 1990-lukua. Nellimin tokkakunnan tavoitteena on ollut sen parhaiden laitumien säästäminen hakkuilta.
Kun hakkuut vuosikymmenen lopulla lisääntyivät, alkoi tilanne käydä uhkaavaksi. Ratkaisua yritettiin etsiä Metsähallituksen ja paliskuntien yhteistyöryhmässä ja kun sitä ei löytynyt, lähtivät Nellimin tokkakunta ja eräät paliskunnat Helsingin herrojen puheille.
"Ei siitä ollut suurempaa hyötyä", Paadar kuittaa lähetystöt.
Selvitysmieskin pantiin asialle, mutta Paadarin mukaan suojeltavaksi esitetyillä pienillä alueilla ei olisi ollut mitään merkitystä. Sen jälkeen Nellimin tokkakunta teki omat rajauksensa.
"Niistä me on sitten pidetty kiinni", Paadar painottaa.
Kun Metsähallitus ryhtyi hakkaamaan tokkakunnan rajaamalla alueella, haastoi Paadar yhdessä veljiensä Veijo ja Eero Paadarin kanssa Metsähallituksen oikeuteen ja lopulta myös vuonna 2005 YK:n Ihmisoikeuskomiteaan.
Komitea suositti päätöksessään hakkuiden keskeyttämistä siksi aikaa, että Suomi antaa sille valitusta koskevan vastauksen. Hakkuut ovat olleet pysähdyksissä tokkakunnan rajaamalla alueella viime syksystä lähtien, mutta jatkuneet sen ulkopuolella.
Veljessarjan neljäs poika Ari Paadar hankkii elantonsa metsurina ja poromiesveljien hankkeet vaikuttivat välillä perheen sisälläkin. Myös Nellimin kylällä elettiin välillä melko kireässä ilmapiirissä.
Kalevi Paadarin mukaan suhteet ovat kuitenkin vähitellen alkaneet palata ennalleen.
"Toivoisin hakkuiden pienenevän niin, ettei niistä olisi enää haittaa poronhoidolle. Myös maanmuokkaus saisi loppua, se on kaikkein pahinta."