Oulu-Suomenlahti Kun kaksi arvostettua liigavalmentajaa – Lauri Marjamäki ja Hannu Aravirta – toisistaan tietämättä kuvailevat Toni Kähköstä ”tietokonetarkasti sovittuja kuvioita toteuttavaksi pelaajaksi”, mielipidettä pitää kysyä myös pelaajalta itseltään.
”Ehkä se vähän liioittelua, mutta olen kieltämättä sellainen pelaaja, joka toivoo saavansa mahdollisimman tarkat pelilliset ohjeet”, Kähkönen muotoilee.
Ei siis ole vaaraa sooloilusta?
”En edes osaa sooloilla.”
Kähkönen on nöyryyden sanansaattaja, sillä hänestä on turha yrittää kaivaa mitään elvistelyyn viittaavaa.
”Olen aina ollut huono kehumaan itseäni”, hän muistuttaa.
”No, ehkä olen kova taistelija, koska taitoa ei ole. Ja joukkueelle tekeminen on aina se mun oma juttu.”
Mies tunnustaa olevansa itselleen ankara.
”Olen jopa liian itsekriittinen. Tulee mietittyä asioita aivan liikaa.”
Annetaan puheenvuoro taas Blues-valmentaja Lauri Marjamäelle, jonka alaisuudessa Kähkönen pelasi Espoossa yhteensä kuusi vuotta.
”Hän ei todellakaan ole lahjakkain näkemäni suomalaiskiekkoilija, mutta harjoittelun lahjakkuudessa kuuluu aivan kärkeen”, Marjamäki muistaa.
Kähkönen ei mahtunut 16-vuotiaana Bluesin B-junioreihin, vaan ”joutui” kiekkoilemaan vielä
Espoon Palloseurassa.
Valmentaja Jyrki Tiittanen houkutteli hänet EPS:sta Bluesin ns. B-teamiin, jossa pelaavat he, jotka eivät mahdu B-juniorien edustusjoukkueeseen. Seuraavalla kaudella hän aloitti Bluesin A-teamissa – siis ikäluokan kakkosjoukkueessa – kunnes Marjamäki nosti nuorukaisen loppukaudesta Bluesin A-junioreihin.
”Huomasin aika pian, että ’Kähy’ on käsittämättömän tunnekylmä pelaaja, joka on parhaimmillaan kovissa paikoissa. Mitä enemmän me olimme vaikeuksissa, sitä kovempi hän oli ja kävi tarvittaessa tekemässä pari kolme maalia”, Marjamäki kertoo.
”No, pitäähän joukkuetta auttaa, jos joukkuekaverit eivät ole niin valmiita”, Kähkönen mukailee.
Toni Kähkönen on yksi kolmesta merkittävästä vahvistuksesta, jonka Kärpät on hankkinut täksi kaudeksi riveihinsä. Kaksi muuta ovat tshekkihyökkääjä Tomas Plihal (TPS) ja John Norman (Djurgården). Miksi juuri Kärpät, ja vielä 2-vuotinen sopimus?
Alkaa hyvän kotikasvatuksen saaneen kohteliaan pelaajan lausuma litania. ”Olen viihtynyt hyvin, ilmapiiri on loistava, kaikki on hoidettu hienosti, suurseura, jolla on loistava historia ja joka vuosi kilpailukykyinen joukkue, eikä minulle ole vielä sitä kirkkainta mitalia, täällä on voittamisen kulttuuria jne...”
Siirrolla Espoosta Ouluun on myös oikea merkitys.
”Vaikutus on virkistävä. Minulla ei ole mitään Bluesia vastaan, mutta huomaan itsessäni aivan uusia innostumisen merkkejä. Olen kuin herännyt uudestaan.”
Samoilla linjoilla on myös Marjamäki.
”Täysin oikea ratkaisu. Hän tarvitsi uusia ärsykkeitä, vaikka hänellä on niin sininen ja espoolainen sydän”, Marjamäki vahvistaa. Espoosta on peräisin myös pelinumero 85, jota yleisesti luullaan hänen syntymävuodekseen, mutta totuus on toinen.
”Se vain tuli jossakin vaiheessa ja jäi. Muistaakseni Bluesin A-junioreissa.”
Kun kiekko putoaa torstaina Oulussa jäähän, mies tunnustaa, että perhoset hyrräävät vatsanpohjassa.
”Tällainen kihelmöivä, mutta samalla loistava tunnelma”, Kähkönen sanoo.
”Mutta syyskuun lopussa Espoossa voi tuntua vieläkin kutkuttavammalta, kun olen ensimmäistä kertaa Barona-areenalla vierasjoukkueen pelaajana.”
Silloin viimeistään miehen kiekkosydän on vaihtanut niin väriä kuin muotoa.