Kasvojen peittäminen kokonaan on suomalaisessa yhteiskunnassa vieras ilmiö, eikä sitä kaivata tänne jatkossakaan.
Vaatteilla ei ole väliä paitsi, jos taustalla on uskonnollis-poliittisia naisen alisteista asemaa sanelevia asenteita.
Tanskassa tuli elokuun alussa voimaan laki, joka kieltää kasvot kokonaan peittävien vaatteiden käytön julkisella paikalla. Julkisella paikalla kokonaan kasvot peitettyinä kulkeminen on rangaistavaa, ja siitä voi saada noin 134 euron sakot. Kielto ei koske huiveja ja turbaaneja, jotka jättävät kasvot paljaiksi. Myös kasvot peittävän tekoparran käytöstä julkisella paikalla voi rapsahtaa sakko.
Linja tiukkenee myös Norjassa, jossa hallitus teki kesäkuussa lakialoitteen, joka kieltäisi kasvohuntujen käytön päiväkodeissa, kouluissa ja yliopistoissa. Lain odotetaan tulevan voimaan ensi vuonna.
Läntisissä ja pohjoismaisissa arvoissa on vaikea sulattaa päästä jalkoihin peittäviä asusteita, joiden kantajasta näkyy vain silmät tai ei edes niitä.
Periaatteessa vaatteilla ei ole väliä, mutta naiset kokonaan peittävien asusteiden käyttöön liittyy tapakulttuurin ohella politiikkaa ja radikaalia islamia, joka kytkeytyy suoraan tai epäsuorasti naisen alisteiseen asemaan. Samaan aikaan miehet viihtyvät usein länsimaisissa vaatteissa.
Oli burkaan tai niqabiin pukeutuminen vapaaehtoista tai ei, niin se viestii siitä, että yksilö näyttäytyy ulospäin ennen muuta uskontonsa edustajana. Se voidaan nähdä myös haluttomuutena integroitua yhteiskuntaan.
Taustalla voi olla perheen ja yhteisön paine, joka pakottaa pukeutumaan perinteen tai uskonnon vaatimusten mukaisesti.
Tanskan ohella monet muutkin maat ovat tehneet niin sanottuja burkakieltoja, jossa muslimien uskonnolliseen tunnusmerkistöön kuuluvien kasvohuntujen käyttöä on kielletty tai rajoitettu.
Ainakin Ranska, Belgia, Sveitsi, Italia, Bulgaria, Itävalta, Saksa ja Alankomaat ovat rajoittaneet kasvot kokonaan peittävien asusteiden käyttöä täyskielloilla tai osittaisilla kielloilla julkisilla paikoilla, työpaikoilla tai kouluissa.
Historian saatossa ihmisten pukeutumista on valvottu ja säädelty monin tavoin. Vielä sata vuotta sitten siveä ja hurskas nainen kulki suomalaisessa maalaisyhteiskunnassa huivi päässä. Kovin montaa kymmentä vuotta ei ole siitä, kun naisten pitkiä housuja pidettiin sopimattomina.
Huivin käyttö on suomalaisessa yhteiskunnassa menettänyt säädyllisyyteen tai naisen asemaan viittaavan piilomerkityksensä aikaa sitten. Se on enää pelkkä asuste, jonka käyttö vaihtelee trendien mukaan. Huivi on menettänyt sukupuolittuneen roolinsa, sillä se kelpaa myös miesten päähän.
Suomessa kasvojen peittäminen uskonnollisista syistä ei ole noussut julkisessa keskustelussa juurikaan esiin. Yleiselle kasvot peittävän hunnun käyttökiellolle ei toistaiseksi ole ollut perusteita tai paineita.
Kasvojen peittäminen kokonaan on silti suomalaisessa demokraattisessa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa vieras ilmiö, eikä sitä kaivata tänne jatkossakaan. Parasta on, että huivikin pidetään vain yhtenä asusteena muiden joukossa ilman paheksuvia katseita.