Pessimisti ei pety. Näinä aikoina pessimistien talousennusteet ovat olleet kohdallaan.
Optimistina olen saanut pettyä Suomen talouden tilaan toistuvasti. Ajattelin jo, että Raamatusta tuttu tarina seitsemästä laihasta ja lihavasta vuodesta kuvaisi tätä aikaa, mutta sekin on liian myönteinen arvio talouden tämänhetkisestä tilasta. Elämme menetettyä vuosikymmentä.
Ukrainan tilanne ja siitä seuranneet talouspakotteet on yksi lisänaula kansantalouden arkkuun. Vielä keväällä näytti siltä, että Suomen talouden nokka nousee pinnan yläpuolelle, mutta EU:n ja Venäjän talouspakotteet polkivat jalkoihinsa oraalla olleen heiveröisen talouden heräämisen.
Pakotteiden vaikutukset ensi vuoden kasvuun ovat prosentin luokkaa BKT:stä. Euromääräisesti puhutaan kahden miljardin menetyksestä koko kansantalouden tasolla. Tänäkin vuonna kielteisiä vaikutuksia BKT:hen on ainakin puolen prosentin, eli yli miljardin verran.
Hallitus vähättelee talouspakotteiden taloudellisia vaikutuksia. Ensi vuoden tulo- ja menoarvion taustalla olevaa kuvaa kansantalouden tilasta ei korjattu kesäkuun arviosta, vaikka synkkiä uusia uutisia kesän aikana saatiin.
Puheissa sekä pääministeri että valtiovarainministeri vähättelevät tilannetta. Hallitus toimii kuin jänö, joka kuvittelee olevansa näkymätön kun pää on työnnetty pensaaseen.
Motiivit tällaiselle puheelle ovat jalot: yritetään ylläpitää uskoa tulevaisuuteen. Luottamus talouteen on yksi kasvun moottori, myönteiset odotukset saavat yritykset investoimaan ja rohkaisevat kuluttajia kuluttamaan.
Olisipa ministereiden optimismille perusteita, mutta kun ei ole.
Ukrainan tilanne ja siihen liittyvät talouspakotteet vaikuttavat Suomen talouteen kolmea eri vaikutuskanavaa pitkin. Yhteisvaikutuksesta on vaikea antaa tarkkaa arviota, koska talouspakotteiden kesto on ratkaiseva menetyksen suuruutta arvioitaessa.
On paljon järkisyitä, joiden perusteella voisi olettaa, että pakotteiden ajallinen kesto rajautuu muutamiin kuukausiin. Mutta toisaalta: sodassa ensimmäinen uhri on totuus ja toinen on terve maalaisjärki.
Ensimmäinen vaikutuskanava on selvä: Venäjän pakotteet leikkaavat Suomen vientiä, joka synnyttää työttömyyttä. Suomen vienti Venäjälle on vuositasolla kuuden miljardin luokkaa eli noin kolme prosenttia BKT:stä.
Pakotteet kohdentuvat vain osaan viennistä, kaavamaisesti laskien suorat menetykset ovat joitakin satojamiljoonia.
Käytännössä menetys ei ole ihan näin mittava, koska osa Venäjälle suunnatusta elintarviketuotannosta voidaan viedä muualle tai myydä kotimaahan. Katteet tietysti alenevat eikä kaikkia menetettyä saada kaupaksi millään.
Toinen taloudellinen harmi liittyy ruplan arvoon, jonka kalleus vähentää venäläisten matkailua Suomessa.
Hankaluudet alkoivat jo paljon ennen talouspakotteita, mutta tilanteen kiristyminen hankaloittaa jatkoa. Taloudellinen hinta on useita satojamiljoonia euroja. Pahimmin iskut osuvat itäiseen Suomeen.
Kolmas ja kaikkein hankalin on pakotteiden aiheuttama yleisen epävarmuuden ”hinta”. Talouspakotteet vaikuttavat luottamukseen tulevasta ja sitä kautta yksittäisten toimijoiden ratkaisuihin. Yritys uskaltaa investoida, jos talousnäkymä on vakaa, kotitalous vaihtaa auton ja hankkii uuden pesukoneen, jos uhka työttömyydestä vähenee.
Kaikkein ratkaisevimpia ovat kuitenkin pitkän aikavälin vaikutukset: Suomen talouden kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää minkä polun alussa Venäjä nyt on. Jos se ottaa etäisyyttä EU:sta määrätietoisesti, myös Suomen talouden nousu on entistä hankalampaa.
Vielä ei ole aika povata yhden menetetyn vuosikymmenen seuraksi toista samanlaista, mutta taantuman pitkittyminen on joka tapauksessa selviö.
Hallituksenkin on syytä ottaa pää pensaasta. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin kaiken viisauden alku.
Kirjoittaja on STTK:n pääekonomisti.
Kolumni