Ensin yleisö johdatetaan tshehovilaisen pitopöydän äärelle Häät-näytelmässä. Tällä kertaa ei ole kyse suosituksi tulleesta ruokateatterista, sillä nyt yleisö saa istua kuivin suin.
Monille Häät kenraalin kera -nimellä tunnettu teksti on Tshehovia irvailevammasta ja keveämmästä päästä. Tutut draamanmestarin elementit ovat koossa Häissäkin: pitkästyneisyys ja odottelu. Viimein vieraan, tällä kertaa oletetun kenraalin, saapuminen rikkoo pysähtyneisyyden ja pinnan alla kytenyt kriisi voi puhjeta.
Viinaanmenevä matala-arvoinen virkamies (Heikki Laaksonen) ja hänen Nastasja-vaimonsa (Minnaleena Mäkinen) ovat järjestäneet hääpäivälliset tyttärensä Dashenkan (Maarit Nousiainen) ja tämän sulhasen (Sami Jussinniemi) kunniaksi.
Nastasja ja hänen tuore vävypoikansa odottavat juhlavieraaksi kenraalia korottaakseen perheen profiilia muiden silmissä. Kenraalia odotetaan kuin joulupukkia konsanaan. Kun sellainen sitten saapuu, eivät taida juhlat siltikään mennä aivan nappiin.
Petri Puolakan esittämä kenraali on mainio hahmo, traaginenkin kaikessa yksinäisyydessään. Huumorinkukkia tarjoilee Matti-Pekka Heikuran kreikkalainen vieras. Sami Jussinniemi tylynä sulhasmiehenä ja Minnaleena Mäkinen voimanaisena suoriutuvat hienosti, mutta raikasta otetta on myös laulavan kätilön roolissa esiintyvällä Laura Pekkarisella.
PushkininPidot ruton aikaan on vähäeleinen, surullisen kaunis tunnelmapala. Ruton keskellä elävät ihmiset haluavat unohtaa kalmanhajuisen arkensa ja juhlia - vaikka hampaat irvessä.
Ylioppilasteatteri tulkitsee Pushkinin kelvosti hienoa loppuratkaisua myöten. Mukava havaita, että jotkut Tshehovissa haparoivammin näytelleet löysivät uutta varmuutta Pushkinissa.
Pidot ruton aikaan on sijoitettu keskiaikaiseen Englantiin. Puvustus ja niukka lavastus sopivat kuvaan, mutta keskiaikatunnelmaa häiritsi hieman modernit kengät.
Venäläiset juhlat näyttävät ihmisen tyytymättömyyden nykyhetkeen johtavan haaveiluun jostakin paremmasta. Häissä haaveillaan sosiaalisesta arvonnoususta ja Pidot ruton aikaan -näytelmässä haaveilu on puolestaan osa henkiinjäämistaistelua.
Vaikka tietty viipyily kuuluu slaavilaiseen henkeen, olisi näytelmät voinut liittää tiiviimmästi toisiinsa ilman väliaikaa. Tähän ei ilmeisesti kaksoisrooleja esittävien näyttelijöiden vuoksi pystytty.
Juuri sopivasti kiivaimpaan juhlakauteen osuu Oulun Ylioppilasteatterin syysuutuusVenäläiset juhlat, johon on yhdistetty kaksi venäläisklassikkoa TshehovinHäät ja PushkininPidot ruton aikaan.