Oulun yliopistosairaalassa menee kymmeniä kilometrejä käytäviä maanalaisessa kerroksessa, ja niitä pitkin pääsee lähellä sijaitseviin muihin taloihin eri suuntiin.
Vahtimestari Eero Rautio työntää pyörätuolissa istuvaa potilasta käytävää pitkin kohti kaupunginsairaalaa, jonne hänet siirretään Oysin osastolta. Matkaa kertyy Raution mukaan kilometri yhteen suuntaan.
Hetken kuluttua hän tulee takaisin ja pian työntää sängyllä jo seuraavaa potilasta kohti samaa osoitetta. 35 vuotta käytäviä mittaillut Rautio tuntee talon paremmin kuin omat taskunsa.
"Kuukausia meni, ennen kuin opin tuntemaan kaikki reitit. Tämä talo tosin ei ollut näin suuri kun aloitin, vaan vuosien mittaan rakennettiin uusia osia. Päivässä tulee käveltyä kymmeniä kilometrejä. Lenkillä ei tosiaankaan tarvitse vapaa-aikana käydä", Rautio sanoo.
Oysin R-kerroksessa eli rinnekerroksessa käy päivisin valtava kuhina. Potilaiden lisäksi käytävillä risteilee junia, jotka kuljettavat muun muassa ruokaa, pyykkiä ja jätteitä joka suuntaan.
Maan alla pääsee kaupunginsairaalan lisäksi lastenklinikalle, Oulun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, Päivärinteen kuntoutussairaalaan ja Medipolikseen.
Pelastusvalmius vaarassa heiketä
Potilasliikenne käytävää pitkin on päivittäin valtaisaa, mutta maanalaisten reittien käyttö voisi olla vieläkin tehokkaampaa.
Oysin sairaankuljettajat ovat turhautuneet joutuessaan iltaisin ja viikonloppuisin kuljettamaan potilaita lyhyitä matkoja. He joutuvat ajamaan potilaita kiertämällä maan päällä kaupunginsairaalaan ja kuntoutussairaalaan, joihin pääsisi nopeammin käytäviä pitkin.
Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksen sairaankuljettaja Timo Sassi sanoo, että juuri noina aikoina sairaankuljettajien valmius tehdä ns. normaaleja kuljetuksia on kaikkein heikoin.
Monena iltana keikkoja voi olla kahdesta kolmeen, mutta toisinaan jopa viisi. Ne voitaisiin periaatteessa hoitaa kätevämmin käytävää pitkin.
"Lämmin valaistu käytävä on toimivin potilaskuljetustarkoituksiin. Ambulanssin peltikuoria potilaat eivät tarvitse ympärilleen. Äärimmäisen harvat ovat sellaisessa kunnossa, että he ensihoidollisessa mielessä tarvitsisivat ambulanssikuljetusta. Jos tarvitsevat, totta kai kuljetamme heitä mielellämme", Sassi sanoo.
"Tällä viikolla pukkasin potilaan käytävää pitkin kuntoutussairaalasta yhteispäivystykseen, kun siviilipalvelusmiestä ei voitu käyttää. He soittivat ambulanssin, mutta saimme haalittua avaimet poikkeuksellisesti. Yleensä meillä ei avaimia ole, vaan joudumme kiertämään ulkokautta."
Sassi sanoo puhuvansa kaikkien sairaankuljettajien puolesta, kun hän sanoo, että heidän valmiutensa on vaarassa heiketä. Ilta-aikaan on vain kaksi perustason yksikköä, mikä on liian vähän.
"Muita tehtäviä, niin sanottuja kansalais- ja kotikeikkoja, on niin paljon, että emme joutaisi tekemään sellaisia siirtoja, joihin voisi olla mahdollista järjestää muu kuljetus."
Potilaalle tulee ambulanssikuljetuksena kaksi ylimääräistä siirtoa petiltä toiselle verrattuna käytäväkuljetukseen.
Muutos
mietinnässä
Oulun seudun yhteispäivystyksen johtajan Matti Martikaisen mielestä kaikki mahdolliset potilaskuljetukset olisi järkevintä tehdä käytäviä pitkin, mutta siihen ei ole henkilökuntaa. Siinä ei olisi järkeä, että sairaankuljettajille annettaisiin avaimet käytäväkuljetuksiin.
"Järkevintä olisi olla oma henkilöstönsä tekemään siirtoja. Nyt niitä hoitaa osin sairaanhoitohenkilöstö, mikä on pois muusta potilashoidosta ja aiheuttaa ongelmia muun muassa päivystysalueella. Henkilöstöresursseja tarvittaisiin lisää, mikä on näinä aikoina erittäin vaikeaa", Martikainen sanoo.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri miettii paraikaa, miten asia voitaisiin järjestää. Johtajaylilääkäri Aino-Liisa Oukan mukaan selvittely on aivan alkuvaiheessa, ja mahdollisten sairaankuljettajien palkkojen maksaja vielä täysin avoin.
"Kyse on rahasta. Työtä pitäisi jonkun tehdä 365 päivää vuodessa, seitsemänä päivänä viikossa ja 24 tuntia vuorokaudessa. Se tarkoittaa, että siihen pitäisi palkata kaksi ihmistä, eli puhutaan useista kymmenistä tuhansista euroista", Oukka pohtii.