Oulun yliopistollisessa sairaalassa perehdytään potilaan lantionpohjan ongelmiin uuden, monialaisen työryhmän voimin.
Kerran kuukaudessa kokoontuva ryhmä käsittelee kerrallaan 5--7 potilaan asiat, ja päättää potilaalle parhaasta mahdollisesta hoidosta.
Ryhmään kuuluvat muun muassa gynekologi, urologi, gastrokirurgi, fysioterapeutti sekä muita eri alojen asiantuntijoita.
"Tarkoitus on, että tuomme asiantuntijat yhteen potilaan ongelman ympärille, eikä potilasta juoksuteta lääkäriltä toiselle. Aina ratkaisua ei löydy, jos potilas joutuu kulkemaan poliklinikalta toiselle", perustelee apulaisylilääkäri Eila Suvanto-Luukkonen Oysin synnytys- ja lastentautien klinikalta. Hänen mukaansa toukokuussa alkaneen kokeilun tulokset ovat olleet hyviä oikein valittujen potilaiden kohdalla.
Eri alojen osaajien työryhmälle on tarvetta myös siksi, että lantionpohja ongelmineen on kokonaisuus.
"Siksi ei voida erottaa urologin, gynekologin ja gastrokirurgin lantionpohjaa. Lisäksi todellisuus on usein toinen kuin kirjassa", Suvanto-Luukkonen korostaa. Potilaita ei ohjata ryhmän arvioitavaksi suoraan perusterveydenhuollosta, vaan tavallisimmin jonkun Oysin lääkärin kautta.
Yksi yleisimmistä ryhmän käsittelemistä vaivoista on naisten inkontinenssi eli virtsankarkailu. Ponnistaessa ilmaantuva tahaton virtsan karkaaminen johtuu yleensä lantionpohjan lihasten heikkoudesta tai virtsarakon sulkijalihaksen huonosta sulkeutumisesta tai joskus molemmista.
Nuorella iällä virtsankarkailu on yleisempää naisilla, mutta myöhemmin sukupuolten välinen ero tasoittuu.
Naisilla lantionpohjan lihasten väljyyttä aiheuttavat muun muassa raskaudet, ikääntyminen ja ylipaino.
"Raskaus ja synnytys vaikuttavat paljon lantionpohjaan. Palautumisen kannalta on paljon merkitystä lantionpohjan lihasharjoittelulla eli lantionpohjajumpalla, jota toivoisi kaikissa neuvoloissa äideille opastettavan."
Osa synnytyksen jälkeisistä ongelmista korjaantuu joko itsestään tai lantionpohjan jumpan avulla. Ohimenevää virtsankarkailua voi esiintyä tyypillisesti muun muassa virtsatieinfektion yhteydessä.
Pahimmillaan virtsankarkailu voi olla niin kiusallinen vaiva, että se rajoittaa jokapäiväistä, sosiaalista elämää ja lamaannuttaa neljän seinän sisälle. Siksi Suvanto-Luukkosen mukaan onkin tärkeää puuttua sellaiseen virtsankarkailuun, joka aiheuttaa subjektiivista haittaa. "Suhtautuminen kiusalliseen vaivaan on edelleen häveliästä, ja vaivasta puhutaankin liian vähän", Suvanto-Luukkonen toteaa.
Inkontinenssin hoidon lähtökohtana on, että jos virtsankarkailu on vähäistä, eikä siitä ole subjektiivista vaivaa, ei sitä tarvitse hoitaa. Hoitoa taas ovat parantaneet uudet leikkaustekniikat, lääkehoidot ja fysioterapian mahdollisuudet.
"Leikkauksia voidaan nykyisin tehdä jo paikallispuudutuksessa."
Miehen ja naisen virtsankarkailu eroavat toisistaan huomattavasti. Myös hoidoissa on eroja, ja miesten kohdalla leikkaushoidot tulevat harkittavaksi harvoin.
Oys on ensimmäinen yliopistollinen sairaala, joka on ottanut käyttöön lantionpohjameetingit. Mallia vastaavasta toiminnasta löytyy kuitenkin Keski-Suomen keskussairaalan lantionpohjan tutkimus- ja hoitoyksiköstä, josta myös oululaiset hakivat mallia toimintaansa.