Lissabonin sopimukseen kirjattu EU:n jäsenmaiden keskinäinen avunantovelvoite oli kuuden vuoden ajan kuin lasikannen alle suljettu hälytysnappi. Maanantaina kannen rikkoi ja nappia painoi Ranskan presidentti François Hollande.
Pariisin terrori-iskujen vuoksi Hollande vetosi sopimuksen kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa apua kaikin käytettävissä olevin keinoin, jos yksi jäsenvaltio joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Ranska katsoo nyt olevansa sodassa jihadisteja vastaan.
Hollanden avauksella oli nopeat seuraukset. Jo tiistaina EU-maiden puolustusministerit hyväksyivät Ranskan pyynnön yksimielisesti. Suomen myönteisen kannan vahvistivat päivän aikana sekä presidentti Sauli Niinistö että pääministeri Juha Sipilä.
Suomen kannanmuodostus tuskin oli erityisen tuskallista. Vaikka Lissabonin turvatakuupykälä avaa mahdollisuuden myös sotilaalliseen avunantoon, myönteisen kannan jälkeenkään Suomi ei nyt joudu lähettämään sotilaita Ranskaan saati Syyriaan. Esteeksi tulee Suomen nykyinen lainsäädäntö.
Puolustusministeri Jussi Niinistö arveli tiistaina, että Suomen apu Ranskalle voisi olla poliisiyhteistyön kaltaista viranomaistukea. Ainakin Britannia on jo väläyttänyt sotilaallisen avunannon mahdollisuutta.
Merkillepantavaa Hollanden aloitteessa oli se, että Naton jäsenmaa ei tarttunut puolustusliiton perussopimuksen 5. artiklaan ja sen tarjoamiin koviin turvatakuisiin. Sen sijaan Hollande vetosi EU:n, sotilaallisen kääpiön, velvoitteisiin.
Ilmiselvästi Ranska haluaa nyt itse pitää johdon Isin vastaisessa taistelussaan Euroopassa. Naton mukaantulo korostaisi Yhdysvaltain roolia. Nyt avunanto etenee mallilla, jossa Ranska keskustelee erikseen kunkin EU:n jäsenmaan kanssa.
Vaikkei Suomesta sotilaallista apua nyt lähdekään, auennut keskustelu on Suomelle tärkeä. Ensinnäkin se näyttää vauhdittavan lainmuutosta, joka mahdollistaa Suomelle myös sotilaallisen avun antamisen ulkomaille. Nyt lakiesitystä kiirehditään, ja se on tulossa eduskuntaan ensi vuoden alussa.
Toiseksi Ranskan veto nostaa jälleen keskusteluun kysymyksen Euroopan unionin yhteisestä puolustuksesta. Sen pisimmälle meneviin ehdotuksiinhan kuuluu EU:n yhteinen armeija, josta on puhunut esimerkiksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker.
Suomelle tällainen malli olisi mahdollisuus kansallisen turvallisuuden pitkäaikaiseksi järjestämiseksi jos ja kun kansalaisten allergia Natoa kohtaan pysyy nykyisellä tasolla.
Raskain este EU:n yhteisen puolustuksen tiellä lienee kuitenkin se, että Natoon kuuluvat EU-maat eivät nykytilanteessa yksinkertaisesti näe uutta sotilaallista rakennetta tarpeelliseksi.
Suomen on joka tapauksessa syytä olla täysillä mukana myös EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyössä. Kun ollaan valmiita antamaan apua, sitä on tiukan paikan tullen myös mahdollista saada.