Koivurannan luomutilan raollaan olevasta kanalan ovesta kajahtaa terhakas kutsuhuuto. Ainoan uroksen äänessä on ylpeyttä, sillä se on kukkona tunkiolla tuhannen valkean kanan kanssa. Isännän äänen on kuuluttava.
Kukkoa ei pääse ihastelemaan. Ovi pysyy säpissä kaikille muille paitsi talonväelle, eläinlääkärille, terveystarkastajalle ja luomutarkastajalle. Säännöt ovat sääntöjä ilman lintuinfluenssaakin. "Terveysviranomaisten määräykset ovat niin tiukat. Olemme tottuneet byrokratiaan ja ohjeisiin EU:n ja luomutuotannon aikana", Merja Nuorala myöntää.
Merja ja Vesa Nuorala ovat Ylivieskan ainoat ammattimaiset kanafarmarit. Ylivieska ei kuulu riskialueiksi luokitellun 160 kunnan joukkoon, vaikka esimerkiksi Haapajärvi ja Kalajoki kuuluvat. "Kyllä tässäkin sadan metrin päässä on runsaasti muuttolintuja keväisin", Vesa Nuorala vakuuttaa.
Hänen mukaansa on hyvä, että lintuinfluenssaan varaudutaan. "Meitä ei ole tosin ohjeistettu mitenkään. Emme päästä kanoja keväällä ulos, jos siihen mennään. Kana ei kärsi siitä, eikä meille tule asiasta kustannuksia", Nuorala toteaa. Muuten kanat ovat saaneet ulkoilla mielihalujensa mukaan -- aina sään salliessa -- keväästä syksyyn. Niillä on ollut toisella puolella parimetrinen aita ja toisella puolella Mertuanoja.
"Kanat eivät karkaa. Kana ei mene veteen, eikä se näe, mihin aita ylhäällä päättyy. Päätön kana lentää pidemmälle kuin elävä", Vesa Nuorala hymyilee.
Suojeluasetusten pitää mennä Nuoralan mielestä luomuasetusten edelle. "Kotimainen siipikarja on turvassa, samoin tuotteet. Hyvä kuitenkin, että ennaltaehkäisevää työtä tehdään."