Työväenyhdistys Sarastuksen puheenjohtaja Jorma Hiltunen bongasi maaliskuussa miellyttävän pikku-uutisen paikallislehdestä. Kotiseutuliitto oli myöntänyt yhdistyksen työväentalon kunnostukseen 10 000 euron korjausavustuksen.
"Neljäs anomus tuotti toivotun tuloksen. Kyllä tämä paikka kunnostusta kaipaakin", Hiltunen naurahtaa.
Haapajärven keskustan tuntumaan vuonna 1950 rakennettu työväentalo huokuu nostalgiaa ja vahvaa punaista aatetta. Juhlasalin alkuperäinen lattia on ottanut vastaan tuhansia juhla- ja tanssikenkien kopsahduksia.
Ajan patinoimilla seinillä ovat kaikuneet hurmokselliset puheet ja niitä seuranneet railakkaat aplodit. Hiltunen on todistanut muutosta aitiopaikalta. Tanssitoiminta loppui jo vuosia sitten, eikä yläkerran kokoushuone pullistele vallankumousta suunnittelevista nuorista kapinallisista. Jopa vappupäivänä ovet ovat säpissä.
"Tyhjäkäynnillä tämä talo nykyisin on. Aatteellinen toiminta on hiipunut. Ihmiset valittelevat, ettei aika riitä", Hiltunen huokaisee. Syys- ja kevätlukukausien ajaksi juhlasali on vuokrattu paikallisen entisöintipiirin käyttöön. Työväenyhdistyksen johtokunta pitää yläkerrassa vuosittain 4--5 kokousta. "No, vaalien alla toiminta sentään sähköistyy."
Vaikka uusi aika on tuonut uudet haasteet, ei Sarastuksen väki ole suistunut välinpitämättömyyden ja haluttomuuden sudenkuoppaan. Kun kesä koittaa, paukkuvat työväentalon pihalla remonttivasarat.
"Ikkunat ja vessatilat kaipaavat kunnostusta, ulkopinnat maalia. Katsotaan nyt, mihin kymppitonni riittää", Hiltunen velmuilee.