Sari Baldauf on yksi Nokian menestyksen symboleista. Siksi hänen yllättävä lähtönsä herättää kysymyksiä, vaikka yhtiö teki kaikkensa pehmentääkseen lähdön aiheuttamaa vaikutelmaa.
Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan mukaan verkkoryhmästä vastanneen Sari Baldaufin lähtö yhtiöstä on ollut tiedossa jo pitkään, ja päivämäärä sille päätettiin jo yli vuosi sitten.
Tähän nähden on erikoista, että joustavasta ja nopeasta reagoinnistaan tunnettu yhtiö piti kiinni tuosta päivämäärästä loppuun asti. Baldaufin ero julkistettiin vain kaksi päivää sen jälkeen, kun Nokian kerrottiin menettäneen kilpailijoilleen yhden viime vuosien suurimmista kaupoista, yli neljän miljardin dollarin dollarin tilauksen Yhdysvalloista.
Nokiassa ei voitu olla näkemättä, että nämä kaksi asiaa lasketaan väistämättä yhteen tavalla, joka on yhtiön maineelle kiusallinen. Koska Baldaufin ero kuitenkin haluttiin julkistaa perjantaina, jää jäljelle vain kaksi selitystä. Joko taustalla todellakin ainakin osittain ovat tuoreet tapahtumat, tai sitten Nokia katsoo olevansa niin vahva, että se voi toimia puhtaasti omiin aikatauluihinsa tuijottaen. Virallinen selitys on jälkimmäinen.
Vakaanatunnetusta kännykkäjätistä on lyhyen ajan sisään lähtenyt kolme suomalaista huippujohtajaa. Kaksi viikkoa sitten strategiajohtaja Matti Alahuhta hyppäsi hissiyhtiö Koneen johtoon. Se oli yllätys, mutta tulkittiin vielä normaaliksi urakierroksi. Nokiassa Alahuhdan tie ylemmäksi näytti olevan tukossa, ja Kone on suuri kansainvälinen yritys, jonka johtamisessa on haastetta.
Baldaufiin ja hänen vanavedessään verkkopuolen johdosta lähteneeseen J.T. Bergqvistiin nämä selitykset eivät päde. Toimeentulosta heillä ei varmasti ole huolta, mutta myöskään uusista tehtävistä ei ollut tietoa ainakaan perjantaina. Arvovaltainen Financial Times -lehti valitsi hiljan Baldaufin Euroopan vaikutusvaltaisemmaksi naisjohtajaksi. Myös tällaisilla ihmisillä on tietysti oltava oikeus tehdä henkilökohtaisia päätöksiä elämänmuutoksesta - kuten asiaa yhtiön tiedotteessa kuvailtiin -, mutta on vaikea uskoa, että Nokian huippujohdosta lähdetään noin vain sapattivapaille itseään kehittämään.
Johtokunnasta on nyt eronnut kolme jäsentä, joista ainakin Alahuhtaa ja Baldaufia veikkailtiin pääjohtaja Ollilan mahdollisiksi seuraajiksi. Ulkopuolisilla ei ole tietoa, liittyvätkö lähdöt jollain tavoin Ollilan seuraajakysymyksiin. Ainakin Baldaufilla olisi ollut hyvin paljon kansainvälistä nimeä ja arvovaltaa, mutta se ei ole enää Nokian käytössä.
Ollilan rooli Nokiassa korostuu nyt entisestään. Baldaufin tilalle tullut australialainen Simon Beresford-Wylie on yhtiössä vasta kuusi vuotta toiminut ammattijohtaja, jonka on määrä tuoda "uutta raikasta ajattelua ja moninaisuutta" johtoryhmään. Ollilan mukaan Nokiassa on menossa sukupolvenvaihdos, joka johtaa vielä muihinkin muutoksiin konsernin ylimmässä johdossa.
Kun Nokia kompasteli väärään mallistoon, Ollila astui esiin yhtiön toiminnan kriitikkona. Nyt hän sanoo Baldaufin lähdön olevan osan suunniteltua muutosprosessia. Mutta kaikkein suurin arvoitus on, mitä yhtiössä tapahtuu, kun Ollilan oma kausi päättyy vuonna 2006, siis varsin pian. Herkillä markkinoilla toimiva jättiyhtiö ei voi olla liikaa kiinni yhdestä ihmisestä. Sen takia ilmaan jää kysymys, ovatko kaikki johtokunnan henkilömuutokset todellakin olleet suunniteltuja.
Viime aikoina ulkomaalaisten osuutta Nokian johdossa on vähitellen lisätty. Tämän kehityksen voi odottaa jatkuvan.