Riitta Martsola ja Minna Mäkelä-Rönnholm: Lapsilta kielletty. Kuinka suojella lasta mediatraumalta. Kirjapaja 2006.
Psykologi Riitta Martsola ja luokanopettaja Minna Mäkelä-Rönnholm ovat kirjassaan Lapsilta kielletty sitä mieltä, että tiedollisin kyvyin ei voi menestyksellisesti taistella median aiheuttamia tunne-elämän pelkoja ja ahdistuksia vastaan.
Kirjan esipuheen kirjoittajan, oululaisen traumaterapeutin Soili Poijulan mielestä elokuvan tekeminen lasten kanssa tai usko siihen, että pelkoa ja kauhua synnyttävän elokuvan katsomisen tuo katharsiksen kaltaisen helpotuksen, toimii kohdettaan vastaan. Käytännössä vain vahvistetaan median kielteisiä vaikutuksia, Poijula kirjoittaa.
Hän tarkoittaa asiaa nimeämättä elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan luomaa Taikalamppu-menetelmää ja Lukas Moodysonin ohjaaman Lilja 4-ever -elokuvan valtakunnallista koulukinokiertuetta.
Lapsilta kielletty on nimensä mukainen teos. Sen lähtökohtana on lapsen suojelu mediatraumoilta. Kirjoittajat muistuttavat, että silloin kun aikuinen jännittää, ahdistuu tai järkyttyy elokuvaa tai tv-uutisia katsoessaan, lapsi pelkää. Lapsen mielenterveyden peruspilari on, että hän tietää vaikeassa tai hallitsemattomassa tilanteessa olevansa eri asia kuin aikuinen.
Kirjoittajat ovat kohdanneet median traumatisoimia lapsia. He ovat tuomioissaan ehdottomasti uhrin puolella.
Jos lasta lyödään kotona, se on rikos, vaikka se tapahtuu yksityisesti, mutta kun lapsen mielenterveyttä vaurioitetaan yksityiskodissa, se ei tällä hetkellä täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Tämän epäkohdan poistaminen on mediasuojelun tulevaisuuden haaste, kirjoittavat Martsola ja Mäkelä-Rönnholm. He tarkoittavat tilannetta, jossa vanhemmat sallivat lapsen katsoa ikäisiltään kiellettyä elokuvaa.
Vanhempien on kirjoittajien mukaan vaikea uskoa, että media voi traumatisoida lasta. Eniten suojaa tarvitsevat 3--5-vuotiaat. Ala-asteen loppuvaiheessa on liian myöhäistä aloittaa lasta suojaava mediakasvatus.
Martsola ja Mäkelä-Rönnholm esittävät olettamuksia, joille peräävät tutkimusta. Pelit sisältävät lapsille ja nuorille suurempia kehityksellisiä riskejä kuin television katselu. Näytösluontoinen väkivalta, jota Duudsonit edustavat, antaa käyttäytymismalleja lapsille ja nuorille.
Median "pudotuspeleissä" ei ilmene kuvallista haitallisuutta, mutta ne ovat henkistä väkivaltaa. Lapsen suojaaminen seksuaalisilta sisällöiltä saattaa olla tärkeämpää kuin väkivallalta suojaaminen. Median seksi- ja parisuhdepelit heijastuvat jo nuorten arkeen. Medialla on osuus lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin ja hallitsemattomiin tekoihin.
Lapsilta kielletty vaatii toimittajilta "mediakratian valan", jossa sitoudutaan olemaan tuomatta lasten silmille heidän tervettä kehitystään häiritsevää materiaalia.
Television esittämät elokuvat on saatava ennakkotarkastuksen piiriin. Pelien ikärajoja määritettäessä on kuultava lasten maailman tuntevien asiantuntijoiden näkemyksiä vahingoittavista sisällöistä. Teatterielokuville on asetettava uusi ikäraja K--13.
Soili Poijulan mukaan lasten tarpeiden esiin nostajaa pidetään usein kiusallisena tyyppinä, johon voi suhtautua aluksi torjuvasti ja vihamielisesti. Lapsilta kielletty pelottelee aikuisia, syyllistää vanhempia ja kasvattajia ja lisää viranomaisten tuskaa. Mediakasvattajat se saa takajaloilleen.
Uusin tutkimus, psykologi Tarja Salokosken väitöskirja peleistä, vahvistaa, että jo hyvin nuoret koululaiset altistuvat säännöllisesti aikuisille suunnatulle väkivaltaviihteelle.
Lapsilta kielletty on kirjoittajien hätähuuto lapsen puolesta. Se on tämän päivän lasten paras tavara.