Kalevan pääkirjoituksessa (10.10.) ”syyllistettiin” valtuutettuja voimakkaasti Oulussa rehottavasta kyläpolitikoinnista, minkä seurauksena kaupungin vakavaraisuus on heikentynyt, jopa vaarantunut.
Kirjoituksessa ei kuitenkaan kerrottu, keitä nämä kyläpoliitikot ovat ja miten he ovat toiminnallaan ja päätöksillään syösseet Oulun talouden kestämättömään tilaan.
Artikkelissa mainittiin, että peruskunnan toimintaan liittyviä investointeja on tehtävä. Onko väärin, että sisäilmaongelmaiset koulut tehdään uusiksi? Mielestäni ei, sillä tällä tavalla turvaamme lasten, nuorten ja työntekijöiden terveyden säästyen kalliilta terveydenhoitokuluilta tulevaisuudessa.
Tyhjänpäiväiseen vääntöön seinistä ja niiden sijoittumisesta kaupungin alueella on kyllä käyty, kun sekin aika olisi voitu käyttää elinvoiman kasvattamisen suunnitteluun. Kaikki lapset eivät voi käydä kouluansa keskikaupungilla, siitäkin aiheutuisi omat kustannuksensa ja lisäinvestointinsa.
Pitää kysyä, että onko esimerkiksi se kyläpolitikointia, jos yli-iiläinen ainut valtuutettu tuo terveiset omalta alueeltaan ja puolustaa kirjastoa, johon myös Kaleva tilataan, sekä kansainvälisestikin arvokasta Kierikkiä? Valtuutettu ei kyseenalaistanut Oulun oikeutta voimalaitoksista saataviin yhteisöverotuloihin.
Syyllistyvätkö valtuutetut kyläpolitikointiin hakiessaan joustavia toimintamuotoja yritysten aloittamiseen ja toimimiseen kaupungissamme? Entäpä siinä, että yritetään saada Oulu heräämään valokuitukaapelin rakentamisen tärkeyteen. Yrittäjien huonot tietoliikenneyhteydet saattavat todellakin ratkaista niiden pysymisen ja sijoittumisen kaupunkiimme, mikä edelleen vaikuttaa verotuloihin ja elinvoimaan.
Digitalisaation nimeen vannotaan myös vanhusten tulevassa kotihoidossa, mutta varmojen yhteyksien puuttuessa hyvään hoitotasoon ei voida luottaa. Lentokone on keksitty, mutta kenttä puuttuu.
Lentokentästä puheen ollen, Oulunsalon kenttä on Suomen toiseksi vilkkain kenttä. Se mahdollistaa suhteellisen hyvillä yhteyksillään monen yrityksen olemassaolon Oulussa. Lieneekö se väärää kyläpolitiikkaa, jos ulkomaalaisen silmin ensimmäistä kertaa katsottuna alue on elävä ja palveluja on tarjolla? Vai pitäisikö kenttä sijoittaa täydelliseen pusikkoon?
Useat kuntalaiset ihmettelevät valtuuston päätöstä valaista Plaanaoja puolella miljoonalla eurolla. Kaupunkia tulee kehittää uusin ideoin ja tasapuolisesti, sitä ei käy kiistäminen. Mutta onko se kyläpolitiikkaa, jos Oulun edellytetään kantavan velvoitteensa osallistua Kiiminkijoen matkailun edistämiseen ja kunnostamiseen muutamalla tonnilla vuodessa?
Antaako Kaleva Vapaavuori-ideologialle tunnustuksen, sillä Oulu harrastaa Helsingin näkökulmasta täydellistä kyläpolitikointia hakiessaan valtion rahoituksia alueelleen? Viimeisimpänä esimerkkinä Haukiputaalla aloitettu todella kehnoon kuntoon päässyt Ukkolanperäntien kunnostus, johon valtion avustus on 50 prosenttia, kaupungin 20 ja tiekunnan 30 prosenttia.
Eeva-Maria Parkkinen
kaupunginvaltuuston 1. vpj. (kesk.)
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.