timo.myllykoski@kaleva.fi
Ei tarvitse taapertaa edes kokonaista ihmismuistia taaksepäin, kun hyvinkin monen raahelaisen nuoren miehen mielessä kuumotti ajatus pitkästä työurasta Saloisten Rojuniemeen rakennetussa rautatehtaassa. Koko tulevaisuus ratkeaisi kertalaakilla, jos haave, tavoite, jopa unelma vakituisesta työpaikasta Rautaruukilla toteutuisi.
Rautaruukin tehdas koettiin Raahessa yksinkertaisesti hyväksi, ihan aikuisten oikeastikin tavoittelemisen arvoiseksi työpaikaksi. Mielikuva ja perimätieto oli se, että työtä riittää aina eläkeikään saakka, palkka on vähintäänkin hyvä ja ammattiosasto pitää työntekijöiden puolia tilanteessa kuin tilanteessa. Monen kohdalla tuo haave on toteutunutkin, onhan Suomen suurimmaksi yksittäiseksi työpaikaksi aikoinaan kasvanut tehdas työllistänyt elinaikanaan jo tuhansia ihmisiä.
Sittemmin rautatehtaasta terästehtaaksi jalostunutta jättimäistä laitosta on pidetty lottovoittona niin Raahen kaupungille kuin koko ympäröivälle maakunnalle. Onhan Rautaruukki yhtiönä tuonut alueelle työtä ja hyvinvointia jo vuosikymmenet.
Mutta maailma ja meininki muuttuvat, eikä siihen ole yksittäisillä ihmisillä paljon vastaan panemista. Kun aikaisemmin Rautaruukki katsoi työntekijäpuolen lakkojen ja muiden työtaistelutoimenpiteiden mustaavan niin yhtiön kuin kaupunginkin mainetta, ovat osat nyt vaihtumassa. Työntekijäpuoli on huolissaan yhtiön eli työnantajan tekemistä ratkaisuista ja niiden seurauksista paitsi Rautaruukin maineelle, niin myös ihan konkreettisesti tehtaan tekniikalle ja tulevaisuudelle.
Yhtäkkiä terästehdas ei enää olekaan koko yhtiön sydän ja suuri yhteistä tavoitetta kohti ponnisteleva yhteisö Rojuniemen maisemissa, vaan pelkästään yksi osanen tuloksellisuutta ja tuottavuutta joka käänteessä korostavan pörssiyhtiön koneistossa. Se ei tietenkään ole väärin, että pörssiyhtiö tavoittelee tulosta, josta riittää jaettavaa osinkoja odottaville osakkeenomistajille. Välttämättömiä ovat myös terävät linjaukset ja nasevaotteinen johtaminen, jotta tuhansien ihmisten muodostama työyhteisö toimii ja pysyy ruodussa. Mutta miten tässä käy inhimillisyyden?
Hyvä esimerkki Rautaruukin nykyisestä inhimillisyydestä nähtiin toissa viikolla juuri Raahen tehtaalla, tai tarkemmin sanottuna tehtaan portilla. Siihen nimittäin stoppasivat Ylemmät toimihenkilöt YTN ry:n lakimiehen ja asiamiehen aikeet osallistua terästehtaan ylempien toimihenkilöiden järjestämään työttömyysturvaa ja päättyneitä yt-neuvotteluja käsittelevään tilaisuuteen. Samanlaisen vastaanoton olivat saaneet myös Metalliliiton edustajat.
Liitoissa Rautaruukin tapaa kohdella työntekijöitään irtisanomisiin ja lomautuksiin johtaneiden yt-neuvottelujen jälkeen kuvataan törkeäksi ja laittomaksi. Henkilöstö tuskin on eri mieltä.
Viime vuosien aikana terästehdas on sulkeutunut kuoreensa. Nykyistä, aiempaa huomattavasti niukempaa ja nihkeämpää tiedotuslinjaansa Rautaruukki perustelee pörssiyhtiön viestintää rajoittavilla ja säätelevillä lakipykälillä ja säännöksillä. Inhimillisyyttä ja ihmisten käsittelemistä ihmisinä nämä pörssiyhtiöiden toimintaa säätelevät lait ja säännökset kuitenkaan tuskin velvoittavat unohtamaan. Verukkeina niitä toki voi paremman puutteessa käyttää.