Puolueet virittelevät parhaillaan vaalikoneistojaan. Kunnallisvaalit ovat jo kuuden viikon päästä.
SDP aloittaa kampanjoinnin ensimmäisenä. Demareiden kärki jalkautuu tänään eri puolille Suomea. SDP on muuttanut taktiikkaansa viime eduskuntavaaleista, jolloin puolue luotti kampanjoinnissaan loppurynnäkköön.
SDP yrittää revanssia suurimmaksi puolueeksi nousseesta keskustasta. Vallankammareissa olevien pääpuolueiden gallupkannatukset kieppuvat 25 prosentin paikkeilla.
Opposition penkillä ei luista yhtä hyvin. Kokoomuksen kannatus keikkuu alle 20 prosentin. Porvareiden tuoreella kasvolla, Jyrki Kataisella on vain muutama viikko vakuuttaa äänestäjät kokoomuksen sanomasta.
Puoluejohtajat kohtasivat viime torstaina ensimmäisessä vaalipaneelissa Kuntamarkkinoilla. Sähäkkyyttä tai näkemyseroja ei keskustelussa esiintynyt.
Kaikki vannoivat hyvinvointivaltiomalliin. Lähes yhteen ääneen he vakuuttivat, että palvelujen turvaaminen edellyttää uudistuksia kuntasektorilla. Kukaan ei rohjennut tai osannut sanoa, mitä ne konkreettiset uudistukset ovat.
Pelkästään lainsäätäjän syyllistäminen kuntatalouden tilasta ei ole täysin rehellistä politikointia. On totta, että lakisääteisiä palveluita ja etuuksia on tasaiseen tahtiin lisätty. Samalla valtion rahoitus on laahannut perässä.
Kuntapäättäjienkin olisi syytä katsella päätöstensä jälkiä. Valtio ohjasi muutama vuosi sitten aiempaa enemmän sosiaali- ja terveydenhuollon rahoja vanhusvoittoisiin kuntiin. Panostuksen piti lisätä merkittävästi vanhuspalvelujen henkilöstöä, mutta näin ei kuitenkaan käynyt.
Miksi kunnat eivät ohjanneet lisärahoja vanhustenhuoltoon? Muutamien kuntien sosiaali- ja terveyssektoreilla ei edes tiedetty lisärahoista. Onko syy kuntapäättäjässä vai nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä?
Valtio ohjasi kuntien valtionosuuksia tiukasti vuoteen 1993 asti. Sen jälkeen kunta on voinut halutessaan käyttää osan valtion budjetista tulevista koulurahoista lähes mihin lystää. Viime vuosina valtio on alkanut ohjata kuntia joidenkin peruspalveluiden osalta.
Kuntien ja valtion välisistä suhteista on muotoutunut käsittämätön möhkäle. Hyvinvointivaltion uudistaminen edellyttää, että kuntien ja valtion vastuut sekä palveluista että niiden rahoituksesta tarkastellaan kriittisesti uudestaan.
Ehdokkaiden metsästäminen on ollut puolueille tällä kertaa tuskaista. Puolueiden politrukit taivuttelevat vielä viikonlopun aikana väkeä listoilleen. Ehdokasasettelu päättyy ensi tiistaina.
Kansalaisten halukkuus osallistua kunnallispolitiikkaan on Kunnallisalan kehittämissäätön kyselyn mukaan yllättäen kasvussa. Neljännes vastaajista lupautuisi ainakin melko mieluusti kunnallisen laitoksen tai lautakunnan jäseneksi.
Into ryhtyä ehdokkaaksi on vähäisempää. Kokevatko kuntalaiset, että valtuusto on pelkkä kumileimasin? Vaikuttavatko asiat liian monimutkaisilta ja vaikeilta?
Kunnissa päätetään arkipäivään liittyvistä asioista. Saavatko pienet koululaiset välipalan ja iltapäivähoitoa? Onko iltalenkkimme varrella riittävä valaistus?
Kuntalaisten on hiillostettava ehdokkaita. Jos ehdokas katsoo, ettei kunnalla ole varaa tiettyihin palveluihin, hänen on uskallettava sekin julkisesti kertoa. Löytyykö heiltä poliittista rohkeutta vai pakenevatko he päättäjinä kasvottomien kuntabyrokraattien selän taakse?
Kunnallinen demokratia on entistä syvemmässä kriisissä, jos äänestysaktiivisuus ei nouse lokakuun vaaleissa neljän vuoden takaisesta 56 prosentista.