Tuomari Nurmion kanssa keväällä kimppalevyn tehnyt helsinkiläispumppu Alamaailman Vasarat rämpii keikoillaan äänten ja tahtien upottavassa suossa. "Paljon on outoja tahteja taskussa", tunnustaa Jarno Sarkula.
Yhtyeen parrakas saksofonisti ei aio silti paljastaa, millaista setin hälyääniä ja outoja tahteja rakastava yhtye aikoo perjantaina Oulun Aittafiestassa soittaa. "Murhaa, raahausta, sekä vääristynyttä ulkomaanmatkailua on luvassa. Keikkamme ovat intensiivisiä musiikillisia liikenneruuhkia, joissa möykkä peittoaa usein kauneuden."
Kun yhtye esiintyi Tampereella viime kesänä Nurmion kanssa, paisui yhtyeen musiikki raadolliseksi äänten bakkanaaliksi. Ilkeästi hakkaava musiikki moukaroi kuulijaa kulmikkuudella ja kovaäänisyydellä.
Alamaailman Vasaroiden sukulaissieluja voi hakea aina Einsturzende Neubauten -tyylisestä eurooppalaisesta industrial-mäiskeestä, Frank Zappan varhaisista psykedeliakokeiluista tai ikivanhasta suomalais-ugrilaisesta kansanmusiikista.
"Tiettyä proge- ja muuta sekoilutaustaa löytyy kaikilta tästä bändistä, joten kulmikkaat sovitukset tulevat pintaan luonnostaan."
Monipolviset ja musiikillisesti hankalat sovitukset ovat olleet bändin oloasu jo vuodesta 1997, jolloin yhtye perustettiin. Sarkula tokaisee, että esimerkiksi yhtyeen rumpali Teemu Hännisellä on tapana hakata rummuistaan outoja tahtilajeja.
Fantasiaharrastajat ovat huomanneet, että alamaailman vasara -termi esiintyy myös J.R.R. Tolkienin kirjassa Silmarillion, jossa se kuvaa varhaisen Keski-Maan hirmuhallitsijan Morgothin kauhistuttavaa Grond-nuijaa.
"Alamaailman Vasarat -nimi syntyi, kun soitin joskus vuosia sitten keskiaikaishenkistä musiikkia Helsingin metrossa yhtyeen toisen sellistin Marko Mannisen kanssa. Nimi viittaa maanalaiseen ja yhteys Morgothin kättä pidempään on sattumaa."
Kummallisia
sovituksia
Keväällä julkaistu, ja Nurmion kanssa yhteistyönä hakattu Kinaporin Kalifaatti on levy, jolla niin laulaja kuin yhtye tukevat herkeämättä toisiaan niin soitannollisesti kuin sovituksellisesti. "Levyn tekeminen Nurmion kanssa oli opettavaa, koska ensimmäistä kertaa jouduimme pohtimaan laulun suhdetta muihin soolosoittimiin."
Sarkula painottaa, että melodia oli Nurmion kanssa tehdyllä kimppalevylläkin tärkein elementti. "Biisit pohjaavat yleensä yksinkertaisiin melodioihin, joiden sovitusta haetaan pidemmän aikaa kokeilemalla, kelailemalla ja improvisoimalla", Sarkula mittailee.
Kummalliset sovitukset ovat myös Alamaailman Vasaroiden tavaramerkki. Kolmannen Linjan Mona Lisa yhdistää argentiinalaisen tangon ja Captain Beefheartin rytmillisen kikkailun. Laulu No. 101:ssä alun seittimäiset ja lähes näkymättömät riffit paisuvat hiphop-sävyjä tiriseväksi hikiseksi hautausmaabluesiksi.
Äänikin voi olla instrumentti
Vaikka Kinaporin Kalifaatti kuulostaakin maailmanmusiikilla maustetulta fuusiojatsin ja kokeellisten rytmien keitokselta, rustasi Nurmio levyn laulut perinteisin metodein.
"Kun kappaleiden raakileet ja sanat tehtiin mies ja kitara -pohjalta, jouduimme pohtimaan laulujen sovituksia aivan uudella tavalla", Jarno Sarkula muistelee.
Sarkula painottaa, että Alamaailman Vasarat on instrumentaaliyhtye. "Laulun lisäämistä "soittimena" ei ole suljettu pois. Kyllä me saatamme hetken mielijohteesta tehdä vaikka kuorolevyn, jos siltä tuntuu."
Musiikilliset crossoverit ovat muodikkaita. Kraftwerkia on soitettu klassisena ja monet rockyhtyeet ovat kautta aikojen hinanneet taustalleen sinfoniaorkestereita.
Suuret laulajastarat ovat lyöttäytyneet yhteen niin teknonikkareiden kuin myös toistensa kanssa, mistä tuorein esimerkki on Björkin ja Faith No More -yhtyeen Mike Pattonin yhteistyö islantilaislaulajattaren Medulla -levyllä.