Sisäministeri Päivi Räsäsen Kansanlähetyspäivillä pitämä puhe jaksaa herättää keskustelua. Ministerin on tulkittu asettaneen Raamatun ohjeet Suomen lain edelle, jos niissä annetut määräykset ovat keskenään ristiriidassa.
Ministeri itse on korostanut, ettei ole kehottanut ketään rikkomaan lakia. Se on totta, ei hän olekaan, mutta Kansanlähetyspäivien puhetta uudelleen lukiessa ei voi välttyä vaikutelmalta, jonka mukaan Räsänen todellakin katsoo, että maallinen laki voi joissakin tilanteissa väistyä taivaallisen lain tieltä. Tällaisen vaikutelmankin antaminen on ministerinvalan vannoneelta, käsi Raamatulla muuten, ajattelematonta ja peräti vastuutonta.
Eikä Räsänen ole ajattelussaan yksin. Porin Suomi-Areenalla esiintynyt vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kertoi piilotelleensa kotonaan paperittomia siirtolaisia viranomaisilta. Kontulan mukaan lain noudattaminen ei maassa laittomasti olevien ihmisten tapauksessa ole ensisijaista. ”Ihmisenä olemiseen kuuluu auttaa niitä, jotka ovat hädässä”, Kontula sanoin keskiviikon Helsingin Sanomien mukaan.
Samaan sarjaan kuuluvan puheenvuoron esitti kehitysministeri Heidi Hautala aikaisemmin kesällä, kun hän arvioi suoralta kädeltä, että Yhdysvaltain verkkourkinnan paljastaneelle Edward Snowdenille voisi hyvinkin löytyä turvapaikka Suomesta. Hautalan tapauksessa ei ole kyse kansalaistottelemattomuudesta, paremminkin ulkopoliittisesta linjauksesta, jolla ohitettaisiin Suomessa käytetty maahantuloprosessi.
Käytetyt puheenvuorot ovat räikeässä ristiriidassa oikeusvaltioperiaatteen kanssa, jota Suomen poliitikot poikkeuksetta kannattavat ja jota koetamme ulkosuhteissamme korostaa. Barbaari- ja banaanivaltioksi nimittäin luokitellaan myös Suomessa helposti maa, jonka poliisilta tai tuomioistuimilta voi sopivin keinoin hankkia sopivan tutkinnan tai tuomion ja jonka määräyksiä ei suuremmin noudateta.
Keskustelu koskettaa järjestyneen suomalaisen yhteiskunnan ydintä. Kansanedustaja Kontulan esille nostama inhimillisyys kansalaistottelemattomuuden perustana on kaunis ajatus. Hädässä olevia voidaan kuitenkin sivistys- ja oikeusvaltioissa, joihin Suomi kuuluu, auttaa myös säädettyjen lakien ja sovittujen prosessien asettamissa raameissa. Sitä paitsi, miten yksittäinen ihminen, edes kansanedustaja, voi vakuuttua maassa laittomasti olevien nuhteettomuudesta? Inhimillisyyden ja oman käden oikeuden välinen raja häviää, jos autettava osoittautuu lain kouraa vältteleväksi rikolliseksi.
Viranomaisilla on yleensä syy estää maahantulo. Ainakin päätökselle pitää esittää perusteet, joista voi tarvittaessa valittaa.
Snowden puolestaan herätti radikaali- ja vasemmistopiirit vaatimaan hänen ottamistaan Suomeen välittömästi ilman, että hänen motiivejaan pahemmin kyseenalaistettiin ennen sankariksi julistamista.
Lait ja sovitut menettelytavat tuovat järjestystä kaaokseen. Lainsäätäjät eivät saa missään oloissa rohkaista rikkomaan sääntöjä, niitähän voi aina järjestyneesti muuttaa.